Tylsä viikko. Jotenkin päällä on koko ajan semmoinen perusvitutus ja odotan vain, että asioita tapahtuisi. Ainoastaan töissä on ollut kivaa. Oikeasti, tuo on vissiin paras kesätyöpaikka mitä mulla on koskaan ollut, koska kohta ne työt loppuu ja mua melkein harmittaa. Vai onko mut vain aivopesty? Olen kuivaakin kuivempi toimistokurppa, en keksi enää mitään muuta kivaa kuin kuutiossa istuminen. No kyllähän se kotona istuskelun voittaa.

Se, mitä olen kesän aikana oppinut, on sitten ehkä eri asia. Ainakin tiedän, että Hervannan bussissa ei kannata mennä istumaan etupenkkiin, ellei halua lähikontaktiin jonkun hullun, juopon tai muuten vaan persoonallisen ihmisen kanssa. Tiedän, että kahvia voi juoda liikaa vaikka sen joisi pienistä noloista työpaikkakupeista eikä saavista niin kuin kotona. Ja senkin olen hiljalleen hyväksynyt, että ihmiset eivät koskaan palauta astioita oikein vaikka yksi takametsien bloggaaja kuinka siitä ärisisi. Tänään joku oli laittanut lautasensa astianpalautustelineen keskelle. Ei takareunaan, niin kuin selkeästi kuuluisi, ei edes etureunaan, joka minua ärsyttää mutta jonka kanssa osaan toimia, vaan reteästi siihen saatanan häkkyrän keskelle, ettei jumalauta kukaan muu saa lautastaan siihen siististi. Perkele. On mulle ennenkin sanottu et takerrun liikaa mitättömyyksiin mut hei oikeesti! Joku roti ny!

No mutta, nytpä arkimurheet voikin sitten taas unohtaa kun on viikonloppu ja siihen heti perään pari päivää oikein kesälomaakin. Suunnitelmat ovat toki ihan auki (ks. kohta: vitutus) mutta mikäs siinä, tähän on totuttu. Ihan hyvin voin viettää lomapäiväni myös siten, miten olen viettänyt suurimman osan tämän viikon työpaikan ulkopuolisista tunneista: nukkumalla. Eilen kävin yöunille puoli yhdeksältä. Jännittävä elämä. Jes.