Voi porot mie oon liekeissä. Virusturvan ja joululahjojen lisäksi pyöräytinpä sitten lauantaini kunniaksi tämmöisiä:

2142591.jpg

Innoitus tuli Jospalta. Minähän olen periaatteessa kai puoliksi pohjoiskarjalalainen (-lalainen? -lainen? En ees tiiä.), mikä ei varmaan näy yhtään mitenkään. Piirakoita päätin kuitenkin osata. Perheeni jouluperinteisiin on jo vuosikausia kuulunut kuvaelma, jossa Murska kiskotaan jonain joulunaluspäivänä pedistä aikaisin ylös piirakoidentekoa opettelemaan. Avainsanat ovat aikaisin ja opettelemaan. Karjalanpiirakoita ei tehdä vuoden ainoan opiskelijan loman (Kyllä, olen snobi, pääasiassa lomailen jouluisin, kivittäkää vaan.) aikanakaan ihmisten aikoihin, vaan aikaisin aamulla, jotta jää sitten kinasteluun ja muihin mukaviin joulupuuhiin kivasti koko loppupäivä aikaa. Ja ei, edes kaksi vuosikymmentä kestäneen koulutuksen jälkeenkään minua ei ole ylennetty piirakoiden tekijäksi, vaan olen ikuinen oppilas. Joka vuosi mummo näyttää kädestä pitäen, miten niitä tehdään ja joka vuosi minä olen liian huono ja saan kuulla siitä ja hermostun ja lopulta mummo tekee kaikki ja minä katson vierestä. Se on perinne.

Nyt ryhdyin kuitenkin rikkomaan kaavaa, kun kerran tässä on tämmöinen voittoputki takana ja esimerkiksi ne viime viikonloppuiset raviolit olivat häkellyttävän onnistunut kokemus. Mitä sitten, jos homma ei mene ihan täysin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, jos lopputulos on kuitenkin ihan kelpo? Ja mielestäni onnistuin ihan hyvin! En minä aina muistanut peitellä niitä lättysiä (enkä tosiaan muista edes niiden lättysten oikeaoppista nimitystä), mutta sama se. Kaulimeni on joku lastenversio ja sen liikutus aavistuksen verran kömpelöä, mutta en minä moisesta välitä. Ja kuulkaa, minä rypytän karjalanpiirakkani ihan just sillä sormella ja siihen suuntaan kuin sattuu huvittamaan! Ärsyttää kaikki millintarkat ohjeet ja määräykset. Ruokaa se vain on! Jos se jotain esi-isiäni moukkamaisuuteni nyt niin kovasti kaihertaa, niin voin luvata kutsua kakkaroitani vaikka hervannanpiirakoiksi. Italiaanoille tiedoksi, että viime lauantaina täällä ei suinkaan valmistettu ravioleja vaan sittenkin hervioleja. Haha.

En nyt kuitenkaan tiedä, tohdinko jouluna käydä mummolle brassailemaan. Sen myönnän, että maku ei ihan tyystin sama ole kuin aidoissa karjalanpiirakoissa. Raaka-aineiden pakkauksissa kun luki hävettävän monessa kohtaa sana kevyt. Hohoo, kuinka turmeltunut olenkaan.