Tänään olen hyvällä tuulella. Pelottavan hyvällä, sillä huomasin juuri suhtautuvani varsin positiivisesti näihin kirottuihin kahdeksan aamuihin. Koko syksynhän olen perjantaisin leikkinyt viikonloppua: nukkunut pitkään, laiskotellut, lojunut vähän siellä täällä, tuskaillut pitäisi tehdä -alkuisten lauseiden kanssa, nukkunut lisää, jnejne. Hieman arveluttavasti menin kuitenkin luovuttamaan ylimääräisen vapaapäiväni pois ottamalla perjantaiaamuun sen paljonpuhutun ranskankurssin. Kahdeksasta kymmeneen! Siis oumaikaad, tuohan on henkinen itsemurha! Kahdeksasta kymmeneen pötkötetään pedissä ja uneksitaan mukavia, kahdeksasta kymmeneen ei pönötetä luokassa ja opiskella uutta ja käsittämätöntä kieltä.

Jekku onkin siinä, että sen kahdeksasta kymmeneen jälkeen ei tule mitään. Vapaus! Freiheit! (En osannut tuota vielä ranskaksi, mutta kai saksakin käy?) Voi mennä kotiin, pötkötellä vielä hieman, syödä aamiaisen nro kaksi (ykkösellä kahvia ja suklaata, kakkosella kaurapuuroa ja viinirypäleitä), voi tiskata ja pyykätä ja opiskella ja olla kunnollinen vieläpä ennen puoltapäivää. Tukka kammattuna ja päällä muutakin kuin ryttyinen yöpaita. Vähän ehtii jopa näkemään päivänvaloa (tai päivän"valoa", ei täällä mitään näe) ennen kuin tulee iltapäivä ja aivot meinaa, että nyt on yö, nukutaan taas. Äsken innostuin jopa villiin joraukseen jonkun yhdentekevän soittolistabiisin tahdissa. Olisinko aina tämmöisessä vauhdissa, jos heräisin joka aamu seitsemällä alkavalla kellonlukemalla? Kiehtova ajatus, mutta ehkä sittenkin tuo ihmiskoe on liian raju sielulleni. Minähän menisin rikki, jos en säännöllisin väliajoin saisi nykäistä puolen vuorokauden mittaisia unosia.

Seuraavat kolme päivää pitäisi kyllä pyhittää parille koulujutulle. Typerät joulunalus-deadlinet, tulee melkein stressi. Saatan kyllä neuloakin vähän. Joululahjahuivit ovat vielä siinä vaiheessa, että sormikramppeja on luvassa. Paniikki! Panique! (Joo, ranskansin ihan omasta päästäni.) Noeivaan, ei näin leppoisalla tuulella jaksa pörheltää. Rennosti vaan. Jouluja tulee uusia ja niin tulee kursseja ja harkkatöitäkin. Mutta tätä tiettyä suloisenharmaata perjantaipäivää ei enää uusiksi saa. Taidan mennä kirjastoon lukemaan hömppälehtiä. Jeah.