Tänään piti tehdä koulujuttuja, mutta miten tässä nyt voi. Uuden asuntoni edellinen haltija viestitteli aamulla, että kämppä ois nyt mun. Menin katsomaan ja voi kun se oli söpö! (Asunto siis, mutta ei se poikakaan nyt paha ollut.) En kunnolla vielä kehdannut koluta kämppää läpi, mutta varsin hyvin näin jo itseni ja romuni lojumassa lattioilla ja ihailemassa ikkunasta pilkottavaa Murjua. Siinä samalla keksi uudelle asunnolle lempinimenkin: sehän on tietysti Muru. Hihii. Luoja kuinka nokkela olenkaan.

Nyt on pohdinnassa, että mikä roinaläjä saa kunnian muuttaa Muruun ensimmäisenä. Muuttoväki saapuu vasta perjantaina, mutta tuohon naapuriin saan kyllä roudattua kamoja itsekin. Ja sitten pitää mittailla ja mallailla huonekalunpaikkoja ja tonkia komerot ja kulmat ja käydä vähän tutkailemassa taloa muualtakin ja hössöttää ja huseerata. Ja vähän heitellä iloloikkia. Olen innoissani kuin pieni lapsi.

Kämppis kertoi eilen, että tästä talosta oli taas löydetty torakoita. Sanoisinko, että koen pois pääsemisen varsin positiivisena asiana just nyt.