Tenttiinlukuviikonloppu etenee vahvasti: olen siivonnut kotini lähes edustuskelpoiseen kuntoon, ihan vessankin puunasin ja kaikkea. Olen tiskannut, imuroinut ja pessyt pyykkiä. Eilen järjestelin levy- ja kirjahyllyni sotilaalliseen järjestykseen ja arkistoin ison läjän sekalaisia papereita kesäkuisista palkkakuiteista  lähtien. Olen notkunut netissä tuntikausia ja tuijotellut telkkarista ties mitä soopaa. Viime yönä leivoin kaurakeksejä ja luin jotain postimyyntikuvastoa silmät kierossa keittiön lattialla.

Tenttiprujut ovat yhä koskemattomina, mutta pari pdf-tiedostoa olen sentään selaillut läpi. Hyppäsin yli ne sivut, joita en ymmärtänyt. Kuvat katsoin. Kai siellä tentissä voi sitten ainakin piirtää, jos tekstimuotoiset vastaukset tuottavat ongelmia.

Ensi viikon menestyksestä vakuuttuneena ostin itselleni palkinnon. Tai ehkä se on rangaistus. Kaveri puhui minut ympäri laivaristeilylle. Koska perinteiseen kevättalven ulkomaanreissuun ei tänä vuonna ole kertakaikkiaan mahiksia, lähdemme 14 tunnin eksoottiselle matkalle Viking Rosellalle. Voi pyhä sylvi. Minä niin vihaan ruotsinlaivoja (Kyllä, Tallinnaan liikennöivä autolautta lasketaan ruotsinlaivaksi.), niiden tunkkaisia kokolattiamattoja ja valotikut ranteissa bailaavia sekosuomalaisia. Seisovassa pöydässä sikailu ja kaljalaatikoiden kiskominen nitisevillä, vinoon kulkevilla kärreillä on toimintaa, jota lapsuuden kesälomareissujen ja kahden huuruisen lukioristeilyn jälkeen vannoin vältteleväni loppuiän. Nyt se ikäloppu on kai käsillä, kun kerran ikävuodet riittävät peräti viikonloppuristeilyyn ilman huoltajaa. Olen vähän huolissani itsestäni, varsinkin tästä innostuksesta, jonka ilmaan heitetty viikonlopunviettoidea synnytti. Ei ole enää normaalia. Mun on pakko ruveta käymään ihmisten ilmoilla vähän useammin, kotona saan ihan liikaa pelottavia ajatuksia. Herttinen sentään, kylmät väreet kisaavat selkärangassa.

Arvatkaa, mitkä kengät aion ottaa laivalle mukaan? Pieni vinkki: ne eivät ole purjehduskengät.