En jaksanut mennä ruokakauppaan eilen, vaikka lähin sellainen on ihan vain viisi kerrosta alempana ja hissillä pääsee. Syön tänään makaroonia ja nahistuneita tomaatteja, ihan sama. Lisäksi lähdin tenttiinlukusession sijaan kamalaan tekopalmuilla koristeltuun elokuvakompleksiin katsomaan kamalaa New Moon -elokuvaa. Saksaksi dubattuna. Nauroin varmaan enemmän kuin oli suotavaa, mutta again: ihan sama. Tänään makasin puoli kahteen asti sängyssä ja nyt koitan kovasti miettiä sitä tenttiinlukua. Ei edes hirveästi ahdista, vaikka se on huomenna ja kirjallinen ja saksankielinen ja kaikkea. Joku välinpitämättömyyskohtaus nyt taas. Äh.

Joululomaan eli Suomi-lomaan on enää pari hassua viikkoa aikaa ja alan olla aika innoissani. Kaikkien kliseiden mukaisesti kolmessa kuukaudessa alkaa ikävöimään ruisleipää, vaikka haluaisin kuinka kovasti muuta väittää. Eikä niiden kotopuolen tyyppien näkeminenkään pahitteeksi ole. Huonot vitsit kielellä, jota ainakin periaatteessa osaan, voiko kuulostaa paremmalta? Lähimenneisyyden mokelluskokemusten perusteella ei voi. Tosin viime viikolla yksi paikallinen söötti poika sanoi minulle, että puhun hyvää saksaa. Se varmasti tarkoitti sitä. Aloitin ainakin kaksi kertaa sivulauseen sanalla men. "Mutta" on saksaksi aber. No jumankauta, ihan sama! Tsih.