Nukuin neljätoista tuntia, koska "nukutti". Turhaan marisin niistä räjäytystyömaista, olisihan se nyt pitänyt tietää, ettei muutama hassu dynamiittipötkö minun uniani juuri hetkauta. Keitin kahvit ja kaadoin ne lattialle. Alaovella joku urpo roikkui summerinappini päällä hyvän tovin, mutta kieltäydyin avaamasta ovea. Kukalie siellä sitten olikin, aika aggressiivinen summerinsoittotyyli ainakin. Opettelisi käyttäytymään, niin voisi päästä sisällekin typeriä lippulappusiaan jakelemaan. Tein tunnin verran koulujuttuja (En tiedä itsekään, mistä se tuli.) ja sitten katsoin parhaimmaksi paeta taas peiton alle. Nyt kello on viisi, enkä tiedä, kannattaako noita verhoja tänään edes aukoa. En ole syönyt taaskaan mitään aikoihin. Tiedän kyllä, että ihmisen olisi syötävä, jos tahtoo jotain järkevää tehdä, mutta jostain syystä se nyt ei vain suju. Makaan sängyssä huonotuulisena ja päänsärkyisenä ja kiukuttelen poloisille mainostenjakajille ja näen ylitsepääsemättömänä esteenä puolentoista metrin siirtymisen jääkaapille, jossa toissapäiväinen jauhelihakastike kiltisti odottaa syöjäänsä. Oli hirveän hyvä veto nämä pidennetyt viikonloput koko syksyksi, tämä ensimmäinen sujuu ainakin niin mallikkaasti ettei paremmasta väliä. Hiihoo.