Kauheasti pyykkiä, ei yhtään ruokaa ja flunssa, joka on ihan väärin, sillä olin jo kertaalleen flunssassa tänä keväänä enkä mielestäni ole ansainnut toista kierrosta. Tai no ehkä olenkin. Varsin perinteiset kotiinpaluutunnelmat siis, tosin vähän hassuksi tilanteen tekee se, että laskin viime viikon aikana julistaneeni kotikaupungikseni ainakin kolme eri kaupunkia ja tämä nykyinen sijaintini ei ole yksikään niistä. Sellaista sattuu. Ilmankos olenkin aina välillä vähän hukassa.

Hyvä reissu oli, mutta kylläpä tuli taas havaittua, miten kurja ihmis-ihminen (People person? Haha mikä käännös.) olen. Matkustaessa se on ehkä hankalinta, kun toisten ihmisten kanssa pitää jakaa liikennevälineet, ruokapöydät ja nukkumapaikat ja viimeistään kolmantena päivänä nuppi rupeaa huutamaan antakaa mun olla yksin. Ja sitten taas on ne älyttömän hyvä hetket, kun ajetaan autolla jossain vuorien keskellä täysikuun alla ja kasettimankassa (Kyllä, kasettimankassa! Nostalgiaa!) soi joku tuntematon, loputtomiin kestävä instrumentaalibiisi, joka on varmasti tehty ihan vain tuollaisten tilanteiden taustamusiikiksi. Ja kanssamatkustajat pitävät kerrankin turpansa kiinni. Mikä autuus. Haha.

Mutta nyt taas koti tai "koti" tai mikä nyt tahansa, iltapäivään nukkumista ja niistämistä ja typeriä nettisivuja ja loputtomasti pahaa teetä ja aamupalaruokaa auringonlaskun jälkeen. Tätä saattaa jatkua koko viikon, sillä mulla on loma! Ulkona paistaisi kyllä aurinko ja kaikkea, mutta mitäpä mä sillä. Se on parempia ihmisiä varten.