Mokkula on yhtäkkiä hiiidaaas. Siis hitaampi kuin aiemmin, hiiiiiiiidaaaaaaas. Tulee mieleen vanhat kunnon modeemiajat, kun istuttiin iltapäiviä odottamassa että päästään KissFM:n chattiin. (Kyllä, sitä tapahtui joskus. Voi porot.) Jännitys on suuri, kun sivu lataa lataa lataa ja sitten se ehkä näkyy tai sitten se ei näy. Koitin selvittää asiaa DNA:n sivuilta (töistä, jossa on vielä ihmismäinen nettiyhteys) ja sen verran sain irti, että ostamassani nettiyhteydessä on ainoastaan maksiminopeus. Ei minimiä. Eli DNA ystävällisesti takaa, että tämän nopeammin me emme ainakaan laita bittejä riviin tai mitä ne nyt ikinä tekevätkin. Hyvä tietää, sillä liian nopea nettiyhteys onkin yksi elämän suurimmista vitsauksista. Siinä voi käydä niin, ettei pysy sen mukana ollenkaan! On se hyvä, että DNA on kahlinnut tuon uhmakkaan internetin virran niin, ettei se ryöpsähtele liian vikkelästi. Vielä kun joku kirittäisi sitä nettiä silloin, kun maksimirajat eivät pauku, olisin tyytyväinen, mutta eihän sitä rahaa vastaan voi olettaa saavansa ihan kaikkia palveluita.

No, onneksi on olemassa tuo takavuosien tietopalvelu eli kirjasto. Tajusin äsken, että viimeisen vuorokauden aikana olen käynyt kolmessa eri kaupungin kirjastossa ja neljäs oli sitten työpaikan kirjasto, josta lainasin norjankielistä lukemistoa työpäivääni piristämään. Kyllä kirjasto on sitten hieno käsite. Ajatelkaa, jos kirjastoa ei olisi ja nykypäivänä joku koittaisi keksiä sen, kuinka monta lakia sorvattaisiin sen estämiseksi ja veroa ja maksua kehiteltäisiin sen rajoittamiseksi. Jokaisen kirjastonkäyttäjän pitäisi ostaa vuosittain satojen eurojen hintainen kirjastolupa ja lupatarkastajat kyyläisivät jokaisen luvattoman tuvan läpi lainakirjoja etsien. Kirjastonjohtajia pidätettäisiin massiivisilla poliisioperaatioilla jossain Uudessa-Seelannissa ja laitettaisiin telkien taakse, kun ovat menneet jakamaan lukemista ilmaiseksi. Kirjahyllyt piilotettaisiin kansalaisilta numerokylttien taakse, ja virkailija paljastaisi oikean hyllyn vain jos asiakas osaisi oma-aloitteisesti ilmoittaa, minkä kirjan luettavakseen haluaa ja kuka sen on kirjoittanut. Nurkan takana diilattaisiin pimeitä kirjoja ja poliisi viskoisi kirjat maahan, jos tapaisi alaikäisen hallusta liian vahvaa materiaalia. Kristillisdemokraatit vaatisivat kirjastojen sulkemista viimeistään puoliltapäivin.

Niin, niin siinä varmaan kävisi. Noniin, menen lukemaan niitä kirjoja, katsotaanko jaksaako mokkula tehdä tälle rupattelulle mitään vai jääkö se tyystin tähän.