Kävin elokuvissa. Joo, oli puhe etten saa laittaa kaikkia rahojani leffalippuihin, mutta ystävällä oli kurjaa, joten oli mentävä. Katsoimme Ranskalaisen viikonlopun. Se oli oikein ranskalainen, huutoa ja laulua ja härskejä juttuja. Parasta oli kuitenkin se, että keksin mennessäni laittaa jalkaan uudet pimatsukenkäni, jotka ostin puolivahingossa alennusmyynneistä. Ne ovat kiilakorkoiset, mustat, niissä näkyvät varpaat. Varpaankynsissäni oli turkoosinvihreää kynsilakkaa. Tunsin oloni hyvin ranskalaiseksi. Elokuva oli Maximissa, joka on paljon viehättävämpi elokuvateatteri kuin mikään kolkko uuden ajan multiplex. Siellä voi istua parvella! Sekin on vähän ranskalaista, eikö olekin?

Tulin kotiin kengät katuun kopisten. Nyt on jo iltaisin pimeää ja taivaalla on se älytön täysikuu. Tunsin tarvetta laittaa soimaan ranskalaista musiikkia, mutten tiedä oikein mitään muuta kuin Patricia Kaasin. Vanhempani kuuntelevat sitä aina kotopuolessa, mutta menköön nyt. Ranskalaiseen tunnelmaan tarvittaisiin vielä punaviiniä, mutta sitä ei nyt ole. Torstai-illaksi saavutus on kuitenkin oikein hyvä, sanoisin. Magnifique.