Sairastelusta viis, nyt opiskellaan. Uusi vuosi ja vanha opiskelijannahjus. Rupesin taas leikkimään jotain saakelin kielitieteilijää ja nyt osallistun samanaikaisesti peräti neljälle englanninkieliselle kurssille. Se viides luennoidaan sitten englantiakin globaalimmalla dynamiikan kielellä. Ehe. Loput askareet ovat vain vanhojen paikkauksia, tänään muunmuassa lähetin sähköpostia eräälle opettajalle, että mites kun mun pitäisi suorittaa yksi sellainen kurssi, jota ei ole enää olemassa. Jotain todisteita yrittelystä kyllä on, mutta ne ovat jo vissiin kolmen vuoden takaa. Pikkujuttuja, kyllä tää tästä suttaantuu. Parilla kurssilla on pitänyt kertoa, minkä vuosikurssin opiskelija on ja mä olen vähän uhkarohkeasti ilmoittanut, että viimeisen. Toivottavasti en puhu silkkaa pashaa.

Aloitin myös työnhakurumban. Kaivoin esiin jo suorastaan historiallisen työnhakutiedostoni, johon olen kirjannut ylös jokaisen hakemani työpaikan vuodesta 2004 lähtien. Tavallaan se olisi masentava lista, elleivät jokavuotiset väliotsikot olisi niin hauskoja. Tämän vuoden otsake on runollinen "BOOYAH!" Niin et ottaisko joku mut töihin?

No, ainakin yksi elämäntavoite on jo saavutettu ja se on DUO:n ruokakyselyihin pääseminen. Tuossa lähimarketilla kun on ainakin koko viime syksyn parveillut sellaisia tutkimustyyppejä, jotka haluavat ohikulkijoita maistelemaan milloin mitäkin sapuskaa. Koskaan ne eivät ole mua valinneet, mutta tänään pääsin, jes. Kannatti skipata koulun ylipitkät ruokalajonot ja mennä kauppaan syömään ilmaista pataruokaa. (Annoin arvosanat 7, 5 ja 7.) (Tutkimussalaisuus!) Palkaksi siitä sai vielä suklaalevyn. Ooh. Köyhä opiskelija kiittää.

Vielä kun saisi tämän melkolailla jatkuvan hartiajumin ja päänsäryn pois, niin olisin ihan kohtuullisessa jamassa. Viime yönäkin jouduin kesken unien pomppaamaan pystyyn päänsärkylääkettä hakemaan, mikä on aika huolestuttava merkki, kun tietää mun unenlahjat. Silmälasit on hankittu ja stressi lojuttu lomalla pois, joten nyt syytän jumahtaneita hartioita. Vastaiskuksi ostin naurettavan näköiset pienet ja punaiset käsipainot, joilla aion temppuilla itsekseni, koska ammattiauttajat ja ohjattu toiminta eivät ole mua varten. Ekan kerran kun hujoin niiden kanssa kolautin vesilasin pöydältä alas. Se ei varsinaisesti parantanut jumeja. Et kattoo nyt tätäkin sitten.