Sen kerran, kun nuppi toimii jotakuinkin sujuvasti, alkaa jumitus siirtyä kehoon. Kuten muukin sukupolveni, kyhjötän tässä koneen edessä niin huvin kuin hyödynkin merkeissä, ihan liikaa. Tuolini on huono, asento epäergonominen ja minä ihan kirjaimellisestikin ottaen ryhditön. Lisäksi kannan laukkua yhdellä olalla ja nukun päiväunia sohvalla, johon mahtuisi kehonsa vaivattomasti suoristamaan minua noin metrin verran lyhyempi henkilö. Vaikeapa tässä on nyt päätellä, mitä siitä seuraa. Silti olin vähän ihmeissäni, kun viikonloppuna huomasin, että hartiat ovat ennenkuulumattomassa umpijumissa kainaloista korviin asti. Pää ei kääntynyt, migreeniä pukkasi ja lukko ei meinannut millään aueta, vaikka äiteekin hieroi niskoja kaksi iltaa putkeen. Eilen istuin lattialla ja harjoittelin pään kääntelyä viikonlopun American Idol -tallenteiden ajan. Tunnin kun venytti suuntaansa niin rupesi hiljalleen helpottamaan. Tänään tietysti kökötin koneen ääressä koko päivän (Tiistait on nyt muuten julistettu kandintyöpäiviksi. Sain pdf-jutskandereillani Firefoxin nurin kahdesti. Jes.) ja jumi alkaa taas hiljalleen hiipiä hartioihin. Loistavaa. Tietenkin syytän tästä opiskelua enkä höpöhöpösurffailua. Eihän rento juorusivustoselailu voi aiheuttaa kipua ja muita sivuoireita, eihän?

No, ainakaan en ole flunssassa. Matkasin kotopuoleen jollain saakelin Flunssa Expressillä, jossa niiskutettiin, köhittiin ja aivasteltiin tahdissa. Olin tulla hulluksi siellä. Kun kuuntelee pari tuntia jonkun ryystävän räkää nenässään sisäänpäin, on valmis vaikka kiinalaiseen vesikidutukseen kunhan vain pääsee pois. Nyt kun sanon tämän, olen tietysti huomenna räkätaudissa. Jos olen, menen ihan vain kiusallani paikallisbussiin räkimään ja kakomaan. Niin ne muutkin tuntuvat tekevän. (Toisin kuin esim. valittaisivat blogissaan. Hassut.)

Kotopuolessa oli kyllä puolensakin. Kirjastosta löytyi ostoslistallani keikkunut The Killersin uusin (siitä kirjastosta löytyy kyllä ihan kaikki) ja naapurikaupungin uusituista ostoshelveteistä lunastin itselleni vihdoinkin uuden laukun ja lompakon vanhojen rikkinäisten tilalle. Tämän piti olla riemu-uutinen niille tahoille, jotka ovat halveksuneet joulukuusta asti hiusponnarin varassa ollutta vanhaa Emily the Strange -pussukkaani, mutta ei, ne pässit (duo äiti+sisko) vain pilkkasivat uutta kukkaroani! Hävyttömät. Se, että nyssäkkää ei varsinaisesti myyty lompakon nimellä, ei silti tee siitä epä-lompakkoa. Nih. Ostoksilla ollessa oli outoa, kun kauppakeskus ja muut lukioaikaiset hengailupaikat on pistetty ihan tyystin uusiksi ja niiden Gina Tricottien ja trendikahviloiden sekaan meinasi eksyä. Löysin kuitenkin vanhan vakiokahvilani, joka ei muutu koskaan mihinkään. Se on semmoinen pappakahvila ja minä tykkään siitä aina enemmän mitä harvemmin käyn siellä. Otin laskiaispullan ja ison kahvin. Yksin pullakahvilla käymisessä on kyllä jotain herttaisen syntistä.