Etten valittaisi koko ajan (nyt on taas sunnuntai, hmph), Zepalta meemi.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002:
1. Pääsin peruskoulusta, aloitin lukion. Olin olevinani erilainen nuori ja lähdin oman kylän lukion sijasta naapurikaupunkiin. Ei se lopulta kovin erilaista ollut.
2. Tapasin yhden parhaimmista ystävistäni. Kohtasimme, koska tämä istui ensimmäisellä tunnilla luokassa viereeni. Samalla metodilla olen hankkinut ystäviä myöhemminkin.
3. Olin hullu heppatyttö. En enää muista tarkkoja vuosia, mutta näihin aikoihin sain projektiksi "kouluttaa" yhdestä metsittyneestä suomenhevosen kippanasta ratsua. Ei siitä kai koskaan kovin kummoista tullut, mutta projekti oli aika tärkeä minulle. Välillä niitä mudassa pyörimisiä on ikävä.
 
Viisi vuotta sitten, vuonna 2007:
1. Opiskelin Tampereella, olin vähän hukassa. Alkuvuoden istuin kassalla automarketissa ja pärjäsin huonosti opiskeluissani. Oli siinä varmaan paljon hyvääkin, mutta muistan siitä keväästä lähinnä luennoilla nukahtelun, hylätyt tentit ja epätoivoisen pohtimisen siitä, että mitä mun pitäisi opiskella kun tää ei todellakaan ole mun juttu. Onneksi tajusin hylätä sen automarketin ja vain taistella ne ankeat peruskurssit läpi, muuten pyörisin varmaan vieläkin ympyrää jossain.
2. Muutin pois Murjusta. Murju oli legendaarinen opiskelijasolu, jossa sitkeästi majailin mittavasta kämppiskokoelmasta ja kaiken maailman torakkaongelmista huolimatta. Sen keltasävyisessä keittiössä pidettiin kekkereitä, joita vieläkin joskus muistellaan. Remontin takia jouduin muuttamaan pois ja päädyin näihin mielikuvituksettomiin yksiöihin, joihin ei kuulu edes espanjalaisten vaihto-opiskelijoiden laulu.
3. Olin kesätöissä raksalla. Lakaisin enemmän kuin koskaan. En ihan istunut siihen kulttuuriin, mutta olipahan kokemus sekin. Aina sen talon ohi kulkiessani kerron seuralaisilleni, että olen rakentanut tuon, vaikken tosiaan tehnyt sillä työmaalla paljon muuta kuin lakaisin. Jotain leuhkittavaa pitää mullakin olla.
 
Kolme vuotta sitten, vuonna 2009:
1. Olin kesätöissä Siwassa. Määritän näköjään elämääni kesätyöpaikkojen avulla. Olin ahdistunut, kun en saanut oman alan kesätöitä, ja olin ahdistunut, kun juopot kävivät pöllimässä kaljaa työvuoroni aikana. Silloin ei sentään ollut vielä käynnissä tuo siwanryöstöbuumi, josta nyt saa lehdestä lukea harva se viikko. On ihan absurdia, että kouluttamattomia opiskelijatyttöjä laitetaan taistelemaan yötä myöten juoppojen ja narkkien kanssa, nappia painamalla paikalle saa vartijan ehkä jopa puolessa tunnissa. Enää en pikkukauppaduunia tekisi, sen verran snobiksi olen ryhtynyt.
2. Lähdin vaihto-opiskelemaan Itävaltaan. Tykkäsin reissusta, mutta se vähän kaihersi, kun joka puolella vaihto-opiskelun toitotettiin olevan paras-vuosi-elämästä -tyyppinen kokemus enkä oikein saanut siitä ajatuksesta kiinni. Ajoittain oli huikeaa, ajoittain ei. En ole kauhean hyvä hypettämään.
3. En tiedä mitä tähän kolmanteen kohtaan laittaisin. Tuon Itävallan uudestaan? Se sisältää kuitenkin aika paljon kaikkea, kuten vaikka nyt sen yhden toisen kaverin, joka istui ekalla saksan tunnilla viereeni ja sen jälkeen on istunut ihan tuossa keittiönpöytäni ääressä monet illat. Tuolit on kivoja kun niihin saattaa istahtaa vaikka ketä.
 
Vuosi sitten, vuonna 2011:
1. Muutin Helsinkiin. Siitä on pari viikkoa vajaa vuosi aikaa. En yleensä tapaa nähdä elämässäni suuria käännekohtia tai merkkipaaluja, minä vain valun virran mukana, mutta Helsinkiin muuttaminen vaikuttaa ainakin nyt sellaiselta merkitykselliseltä pisteeltä. Ehkä siksi, että se ei tosiaankaan ollut suunniteltu veto, joten yllätyin kuinka paljon kivaa siitä on seurannut. Olen ärsyttävä pöhkö, mutta rakastan tätä kaupunkia.
2. Opiskelin paremmin kuin koskaan. Vieläkin vähän ihmetyttää viime vuoden saavutukset, sillä sen lisäksi että suoritin kaiken tarvittavan plus vähän ylimääräistä, sain myös hyviä arvosanoja. Enkä nukahdellut väärissä paikoissa tai ollut erityisen ahdistunut. Jos vain tietäisin mikä valaistuminen tuossa kävi, niin perustaisin sen ympärille kultin ja tienaisin kelpo rahat. 
3. Koitan luntata blogista, että mitä muuta viime vuonna tapahtui, mutta en nyt keksi. No, kävin aurinkolomalla Espanjassa. Oli siellä ainakin aurinkoa, jos ei muuta.
 
Tähän asti tänä vuonna:
1. Olin töissä, valmistuin, olin työtön, sain töitä. Olen tästä aihepiiristä jauhanut kyllästymiseen asti, mutta en voi mitään, se on vuoden keskeisin teema.
2. Ostin kitaran. Se vähän nyt pölyttyy tuossa nurkassa, mutta kyllä minä sitä opettelen vielä rämpyttämään, saakeli. Ihan hömelö juttu koko kitara, mutta hömelöitä juttuja pitää tehdä.
3. Olen muutenkin koittanut vähän astua rajojen ulkopuolelle ja olla ihminen, jollainen en luullut olevani. Ei se aina niin sulavasti etene, mutta onpahan yritetty. Tämä ei ole hirveän konkreettinen asia, mutta en osaa sitä paremmin tässä kohtaa selittää. Sellaista henkeä tässä vuodessa kuitenkin on.
 
Eilen:
1. Kävelin taas ihan uusilla kulmilla. Lähtiessä katsoin vähän karttaa Google Mapsista ja sitten vain talsin eteenpäin. On hauskaa löytää paikkoja, joista ei tiennyt mitään. Olin kävelylläni parisen tuntia ja jossain kohtaa kai kiipesin ylöspäinkin, koska tänään on ollut persusosasto kipeänä. Sohvaperunalle tuo on kovin omituinen olotila.
2. Söin jäätelöä ja katsoin Gilmoren tyttöjä. Katso kohta sohvaperuna. Tuo asetelma on kyllä niin kliseinen: vähän huono mieli, jäätelö ja GG. Tämän olisi varmaan voinut laittaa jokaisen vuoden kohdalle.
3. En tehnyt kai mitään muuta. Villi viikonloppu, taas. Mun sädehtivä seurapiirielämäni loppui syksyn tullen kuin seinään, eikä se tällä kertaa ole kokonaan mun vikani. Noo, kohta alkaa pikkujoulukausi. (Pelkään jo etukäteen työpaikan pikkujouluja. Olen tähän mennessä kuullut niistä ainoastaan arveluttavia asioita. Miksi pikkujoulujen pitää aina olla niin... pikkujouluisia?)
 
Tänään:
1. Heräsin uneen, jossa puhuin saksaa. Se ei sujunut hyvin. Alitajuntanikin kokee jo huonoa omatuntoa kielitaitoni rapistumisesta.
2. Kävin kirjastossa. On maailman parasta, että tuo lähikirjasto on taas sunnuntaisin auki. Tykkään lampsia sinne aamupäivisin ja istua lukemassa jotain typeriä sisustuslehtiä tai muuta. Se on paljon kivempaa sunnuntaiaamupäivisin kuin väsyneinä arki-iltoina töiden jälkeen. Jos ne tuolit olisivat vähän mukavampia, saattaisin lojua siellä koko päivän. Ehkä ne ovat epämukavia tarkoituksella.
3. Muuten sitten kai notkuin vain. Tiskasin, raahasin lehdet paperikeräykseen ja pelottelin roskakatoksessa mummoja potkimalla yhden pahvilaatikon liiskaksi, notkuin netissä, luin vähän kirjaa, tein puolukkapannukakkuja ja tiskasin taas. Mulla on kauhean jännittävä elämä, eikö olekin? Ei voi mitään. Ihan hyvä sunnuntai tämä on kuitenkin ollut, vaikka olenkin vähän valituskierteessä.
 
Huomenna:
1. Menen töihin. Tiedossa on ainakin yksi palaveri. Palaverit ovat kivoja, ainakin vielä. Olen kuullut, että niihinkin tympääntyy, mutta toistaiseksi musta on hienoa, kun kalenterissa lukee palaveri. Tulee kauhean tärkeä olo.
2. Tulen kotiin. Junassa kuuntelen työmatkalukemisena äänikirjaa, jossa yksi päähenkilö on kuolemassa. Toivottavasti en itke ainakaan kovin rumasti.
3. Ei varmaan hirveästi mitään muuta. Ei maanantaisin voi.
 
Ensi vuonna:
1. Tsiisus, ei mitään tietoa. No työpaikka sentään on syksyyn asti, se on hyvä juttu. Muuten on kaikki auki, asumisesta lähtien. Mutta mitäpä tuota stressaamaan, kyllä ne asiat tuppaa järjestymään. Lailatilai.