Vähän taas tämmöinen epämääräinen päivä. Sisimpäni ei oikein siedä noita viiden tunnin hyppäreitä keskellä koulupäivää. Jotta nuppi saataisiin kunnolla sekaisin, kannattaa juoda liikaa kahvia ja nukkua venähtäneet päiväunet. (Joillakin ihmisillä nuo asiat sulkisivat toisensa pois, mutta harmikseni en kuulu heihin.) Iltapäivän tunneilla katsottiin jotain videota, joka oli kuvattu samalla tyylillä, jolla minä tein 90-luvun puolivälissä laadukkaita taide-elokuvia. Zoom zoom zoom, tärinää, ähinää, outoja kuvakulmia, lisää zoomia, pelottavia kolahduksia, zoomia. Videon pointti meni ihan ohi, kun nauratti niin. Pitää seuraavalla kotovisiitillä kaivaa ne videot esiin jostain. Ojanpohjan luontodokumentti on muistaakseni ainakin kovin vakuuttavaa tavaraa.

Koulun jälkeen haahuilin betoniviidakossa ja mietin jälleen kerran, kuinka erinomaista tv-viihdettä saataisiin, jos tuotaisiin Ameriikan tosi-tv-pläjäykset suomalaiseen miljööseen. Kuvitelkaapa vaikkapa Amazing Race hohtavahampaisine jenkkitypyineen lokakuisessa suomalaislähiössä. Sehän olisi pelkkää ohmygod-ohmygod-hokemista ja riipivää kiljuntaa. Keksin jo tehtäviäkin. Jollain tavalla joukkueet voisi esimerkiksi johdattaa omaan asuinmurjuuni, jonka pohjakerroksessa vastassa olisi De-Tour. A choice between two tasks, each with its own pros and cons. Vaihtoehto yksi olisi saavuttaa murjun ullakkokerros hissillä (jännittävää, riskaabelia, mutta nopeaa, jos hissi ei jää jumiin), toinen vaihtoehto olisi käyttää rappuja (hidasta, uuvuttavaa, mutta melko turvallista). Ullakolta pitäisi löytää juuri oikea häkkivarasto (taskulampun käyttö hyväksyttyä, ei pelkureille), josta saisi ohjeen palata pohjakerrokseen. Siellä edessä olisi Roadblock, jossa haasteena olisi löytää pyykkituvan varauskirjasta vapaa pyykkivuoro. Matkaa  ei saa jatkaa, ennen kuin vuoro on hyppysissä. Tässä vaiheessa joukkueen ylimääräinen jäsen hoputtaa ja huutaa, kun suorittava osapuoli itkee ja kiroilee. Aviopareilla on matka parisuhdeterapeutin luokse.

Jossain vaiheessa laittaisin myös tiimit ruokakaupan kassajonoon, matikan tenttiin integroimaan ja paikallisbussiin ruuhka-aikana, ehkä vielä lastenvaunujen kanssa. Tästä kaikesta jos selviäisi, olisi Philillä ilouutisia kerrottavana: etapin voittaja saa palkinnoksi ruotsinristeilyn, jonka voi käyttää, kun kilpa on ohitse. Oujea.

Joo. Onneksi vanha lukiokaveri pistäytyi illalla vieraisille, niin sain jotain tolkkua tähänkin päivään. Tarjosin valmispullia, joista jäi yli puolet jäljelle. Arvatkaapa monta niitä on nyt? Nii-iin.