Olen kotona ja juon siideriä, koska. Seuraavaksi tunnelmaan sopiva meemi, jonka nyysin Tiinalta. On se muuallakin näkynyt pyörivän.

Mitä vikaa on...

1. Nimessäni:

Etunimi on vähän lälly ja sukunimi tylsästi -nen-päätteinen. Toinen nimi on ihan kiva, mutta sitä en ikinä missään käytä. Äidin piti antaa mulle vähän harvinaisempi nimi ja kotopuolen hiekkalaatikolla meitä oli heti kolme.

2. Kasvoissani:

Sivuprofiili. Ehkä siksi, että itse katsoo peiliin aina jokolailla kohtisuoraan ja näkyyn tottuu, mutta sivukuvakulma tulee aina vähän yllätyksenä. Sivustapäin näytän hirveän voimakaspiirteiseltä, nenä on pitkä ja leuka ihan koukku. Tiedättekö niitä taiteilijoita, jotka leikkaa paperista ihmisten sivuprofiileja? Hyi olkoon, en ikinä suostuisi sellaiseen.

3. Vartalossani:

Öh, kaikki. Olen välillä niin saakelin iso ja romuluinen, pelkkää pitkää raajaa ja huonoa ryhtiä. Kädet on kuin lapiot ja kengiksi tarvitaan kanootit. Olen kömpelö ja vartalonhallintakykyni on mitätön. Ymmärrätte varmaan, että aina kun viittaan itseeni pienenä ja hentoisena, kyseessä on vitsi.

4. Luonteessani:

Ei yhtään mitään! Olen erinomainen tyyppi! Enkä koskaan suhtaudu itseeni sarkastisesti!

5. Vaatekaapissani:

Itse kaappi on ihan okei, mutta sen sisältö on lähinnä halpaa rytkyä, joka kestää kuosissaan just sen yhden pesun. Tämänhetkinen lempivaatteeni on t-paita, jossa on norsun kuvia ja joka on hyvän ystäväni sanoin "ihan vitun ruma". No niin.

6. Kotonani:

Sijainti liian alhaalla ja talon varjoisella puolella. Sekä toi perhanan rakennustyömaa tuossa ikkunan alla. En odota ikävöiväni tänne mitenkään erityisemmin, kun muutan kesän jälkeen pois.

7. Työssäni:

Haha. Taantuma-ajan pakkotyöpaikka ihan väärältä alalta. Epäsäännölliset työajat, tarvittaessa kutsuttava -sopimus ja aina niin riemastuttava asiakaspalvelutyö. Mutta pyhälisistä tykkään.

8. Ystävissäni:

Typeryksiä, jotka ovat päättäneet asua saakelin rasittavissa paikoissa ihan liian kaukana. Eivätkä aina osaa nauraa vitseilleni.

9. Perheessäni:

Taipumus riidellä ruokapöydässä. Se on välillä ihan absurdia. Onkohan meillä ollut yhtäkään koko perheen ateriaa, jonka aikana kukaan perheenjäsenistä ei ole marssinut ovia paukutellen pois paikalta? Hyvä ruoka, parempi mieli indeed.

10. Harrastuksissani:

Se, ettei niitä ole, ainakaan sellaisia aitoja ja hyväksyttäviä, joita voisi mainita työhaastatteluissa. Olisi niin hienoa sanoa harrastavansa vaikka motocrossia tai shakkia. Minä vain nahjustelen.

11. Kumppanissa:

No öhö, oiskohan se, ettei semmoista ole. Ilmeisesti koskaan. Minä olen isona se kärttyinen vanhapiika, joka elää kymmenpäisen kissalauman kanssa ja tussauttelee omenavarkaita haulikolla.

12. Lemmikissäni:

Henkinen (ja fyysinenkin) panostus kotopuolen pikkupiskiin on ollut sen verran suurta, että laskettakoon hänet nyt lemmikikseni. Koira on häiriintynyt, rasittava ja huonosti koulutettu. Sopinee porukkaan.

13. Kielenkäytössäni:

Änkytän kun innostun. En puhu lauseitani loppuun. Käytän sanoja, joita en osaa. Ja kirjoittaessani en meinaa enää osata sijamuotojen oikeaoppista ääkköstämistä! Ihan oikeasti, korva ei sano, tuleeko johonkin sanaan -lla vai -llä. Se on kamalaa.

14. Musiikkimaussani:

No pelkkää saakelin rasittavaa ulinaahan minä kuuntelen, ja noloja teini-emo-mtv-mitälie-juttuja, joilla ei saa katu-uskottavuuspisteitä yhtään missään. Plus tietenkin sitä yhtä hipetihopetihassuttelua, missä ei ole mitään muuta vikaa kuin että toverini eivät ymmärrä. Ne välillä ihan pilkkaavat. Paskiaiset.

15. Kotikaupungissani:

Hah, en oikein keksi pahaa sanottavaa. Tampere on just hyvä. Enhän mä tietysti ole kovin monessa paikassa ehtinyt asumaan, mutta ainakin junttiurpopitoisuus on täällä huomattavasti mukavammalla tasolla kuin esim. nimeltä mainitsemattomassa synnyinkaupungissani. Hervantakin on oikein kiva, kun sopivasti laittaa silmiään kieroon. Ei valittamista.

16. Ruokavaliossani:

Se, että syön ihan miten sattuu. Liian harvoin ja liian epäterveellisesti. Tällaisina aikoina, kun minkäänlaista päivärytmiä ei ole, meinaa syöminen jäädä ihan kokonaan ja sitten vedän iltapalaksi paketillisen Jaffa-keksejä. Ja ihmettelen, kun on kipeä ja vetämätön olo koko ajan. Hmph.

17. Lapsissani:

Niitä ei toistaiseksi ole ja saa nähdä tuleekokaan koskaan, mutta aivan varmasti heistä tulee jollain tavalla sopivasti nyrjähtäneitä ihmisyksilöitä, jos minä pääsen asiaan vaikuttamaan. Ei siis mitenkään pahasti, mutta en minä kyllä näe mitään cheerleadereitakaan kasvattavani. Vaikka lapsista kai tulee just sitä, mitä vanhemmat eivät halua. Hee.

18. Naapureissani:

Kohtalaisen huomaamattomia eli varsin loistavia. Jossain välillä naputellaan jotain vähän ihmeellisiin aikoihin, mutta eipä se juuri ärsytä, lähinnä vain kiinnostaa, että mitä helkkaria siellä tehdään. Ei kukaan voi niin montaa yötä taulujakaan ripustaa.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:

Välillä vaivaa mitäänsanomattomuus. En ole hyvä ja loistava suoriutuja, jolla on kohta tutkinto kourassa, ura edessä ja farmariauto pihassa, mutta en myöskään villi ja vapaa hassuttelija, joka elää elämänsä parasta aikaa ja hankkii kreizejä nuoruusmuistoja kiikkustuolia varten. Minä vain... olen. Ei oikein meinaa riittää.

20. Tulevaisuudessa:

En edes uskalla ajatella. Huomenna (tänään) on sunnuntai. Riittääkö se?

---

Hilpeintä ikinä. Ihan kävi naurattamaan.