Viikonloppuna mulla kävi vieraita ja niiden jäljiltä jäi tietysti avoin vuodesohva ja kasa tyynyjä ja peittoja. Tämän päivän ainoa luento oli peruttu ja jääkaapissa oli vielä lautasellinen tuorejuustolla kuorrutettuja Pätkis-muffinsseja. Siitä se ajatus sitten lähti. Ei ole vissiin järkitoimintaa luvassa tänäänkään, vaikka viime yönä näin kyllä harvinaisen stressaantunutta kouluaiheista unta ja tänään auringonpaisteeseen herätessäni vannoin itselleni, että tänään laitan pinon kouluhommia järjestykseen. Noo, paiste vaihtui nopeasti räntäsateeseen ja asiahommien sijaan rupesin katsomaan taas Dawson's Creekkiä netistä. Ehtii sitä huomennakin.

Toinen kyläilijöistäni oli kummapoika, joka on jo vuoden vanha ja osaa hyvin tehokkaasti avata jokaisen tielleen osuneen laatikon ja kaapinoven sekä käännellä hellan napit haluamaansa asentoon. Lisäksi heppu syö kuin mies. Tein perunamuusia ja jauhelihakastiketta ja tykkäsimme kovasti molemmat. Ainoa, mistä nuorempi sukupolvi ei nauttinut, oli nukkumaanmenoaika. Minä ja äitinsä simahdimme hyvissä ajoin, mutta poika olisi jatkanut menoa ja meininkiä. En voi paheksua, se oli lauantai-ilta. Me vanhukset oltiin vain kauhean tylsiä. Sunnuntaina olimme tietenkin sitten jo aamutuimaan ulkoilemassa ja puoliltapäivin päräytimme reippahasti Ikeaan, koska se on tällaisille lapsiperheille sopivaa toimintaa. Kertoisin, mitä Ikean lastenhoitohuoneessa tapahtui, ellei se karkottaisi tästä blogista viimeisetkin lukumukavuuden rippeet. Sanottakoon nyt kuitenkin, että ehkä minä vielä valitsen tämän villin (köh) sinkkuelämän sen perheenäitiroolin sijaan. Lapsukaisten kanssa touhuaminen on ihan kivaa näissä vähän lyhyemmissä pätkissä.

Ikeasta ostin muuten ainoastaan yhden seitsemän euron lampun rikkoutuneen tilalle. Hetken aikaa haaveilin ostavani jonkun ikearatkaisun tuohon yhteen nurkkaan, jonka sisustus koostuu parista pinotusta muuttolaatikosta, jotka laskin siihen syyskuussa ja joihin en ole kajonnut sen jälkeen. Mutta sitten tajusin, että toukokuussa saatan olla jo muuttamassa pois, ehkä niitä laatikoita ei kannata enää tässä kohtaa purkaa. Jösses. Mihinköhän kaikki aika oikein menee? Lattialla makaamiseen? Hieno elämä, haha.