Nyt ärsytää. Nimenomaan yhdellä teellä. Ärsytää-ärsytää, sillai nasaaliäänellä toistettuna.

Yksi. Yskä vie ja minä vikisen. Menin kirjastoon lukemaan lempilehtiäni, joista oli kaikista tullut uusi numero, enkä päässyt kuin ekan puoliväliin, kun tuli semmoinen yskänpuuska, että oli pakko hilpaista kotiin, sillä minä en ole ihminen, joka kykenee mekastamaan kirjaston lehtisalissa täysin muiden ihmisten lukurauhasta piittaamattomana, toisin kuin ne kaikki muut läsnäolijat alkaen siitä kännyköitänsä ujelluttavasta varhaisteinijoukkiosta. (Kauhea lause, pahoittelen. Olen vähän tämmöisellä päällä tänään.)

Kaksi. Kaikki starapändit ovat ottaneet Suomen joksikin lempilapsekseen. En minä niistä räppigangstereista tai latinoketkuttajista niin, mutta nyt olisi tulossa esim. toi yks Placebo. Ei ole ihmislapsella varaa mennä monen kympin keikalle monen kympin junamatkan päähän! Toisaalta keikka olisi hyvinkin mahdollinen, ainakin mahdollisempi kuin joku muussa maassa sijaitseva keikka, ja kun sinne vielä houkutellaan lähtemään, niin johan käy harmi vellomaan sisuskaluissa. Älkää tulko tänne perukoille! Pysykää siellä suuressa maailmassanne vaan, perskeleet.

Kolme. En mää muista tätä enää. Olen kuitenkin melkoisen hyvällä tuulella nyt.