Nyt otan rennosti. Jääkaappi pitää tyhjentää lomaa varten, joten hedelmänyssäköiden ja jogurttipurkkien lisäksi tyhjennän kaapin perukoilla lojuneita siideritölkkejä. Ei niitä voi jättää tammikuuhun asti lojumaan! Tuntuu kovin paheelliselta notkua täällä, kun kaikki hyvät lapset ovat matkustaneet koko päivän jouluruuhkassa kohti mamman lihapatoja. Minullekin soiteltiin, että olisin voinut jo kotokotoon mennä. No hei, ehtii sinne vielä. Aion pyöriä niissä nurkissa yhteen putkeen pari viikkoa, se on pisin aika puoleentoista vuoteen. Ja aika tarkalleen puolitoista vuotta sitten pidettiin viimeisin Suuri Perheriita. Näettekö kuvion? En siis kiirehdi kotokonnuille, vaikka pikkupiskiä voisinkin jo mennä rutistelemaan. Vaikka sekin varmaan käy taas nilkkaan kiinni, kun päällimmäisestä jälleennäkemisen riemusta on päästy.
En ole juuri yhtään ehtinyt pohtia lomajuttuja, mutta onneksi muut hoitavat sen puolestani. Hippaa siellä, toista täällä, parikin eriasteista "vanhan porukan" yhteenkokoontumista ja muuta mukavaa. Toki aikaa jätetään lattialla lojumiselle ja lempikirjaston suurkulutuksellekin. Tylsistymisen varalta mukaan pakataan läjä harkkatehtäviä, vaikka en minä niitä tietysti tekemään mene, hulluahan se olisi! Loma ei olisi loma ilman pientä ylidramatisoitua kouluahdistusta. Ah, olen niin hyvä näissä jutuissa.
Hirveän hyvä meininki, vaikka laukku on vielä pakkaamatta ja muutenkin oikeastaan koko tyttö on vähän levällään. Alkaako joulumieli ottaa tytskästä vallan? Mieli on tosiaan hyvä, lämmin, hellä... Hui sentään. Ehkä on aika hiljentää tämä puoti ja toivotella hyvät joulut. Palataan taas, poroset.
Hirveän hyvä meininki, vaikka laukku on vielä pakkaamatta ja muutenkin oikeastaan koko tyttö on vähän levällään. Alkaako joulumieli ottaa tytskästä vallan? Mieli on tosiaan hyvä, lämmin, hellä... Hui sentään. Ehkä on aika hiljentää tämä puoti ja toivotella hyvät joulut. Palataan taas, poroset.