Töissä oli tänään joulupukki, joka kävi vähän väliä tunkemassa taskuuni kis-kis-karkkeja. Muutenkin siellä oli aika kivaa. Luulisi, että automarketti olisi melkoinen helvetti näin joulun alla ja tupla-bonus-ale-tarjous-erikois-sunnuntaina, mutta ei se sitten ollutkaan, kun pääsi yli siitä hyperventilaatiosta, jonka aiheutti kello 12:00 ovista rynnistävä ostoskärryin aseistettu norsulauma. Asiakkaat ovat oikeastaan täälläpäin paljon leppoisampia kuin kotopuolessa. Minäkin olen, ehkä.

Meidän töissä ei soi lähimarketista tutuksi käynyt panhuilumusiikki, mutta kyllä se jatkuvasti toistuva tusinasta radiohittipiisistä koostuva taustanauha käy kahdeksan tunnin aikana vähän raastamaan sisintä. Ratkaisunani oli kannettava cd-soitin työmatkojen ajaksi ja sen sisällä vanha syksysuosikki Ultramariini (kauppoja, ostoskeskuksia täynnä valoja, vartijoita joiden silmät palavat inhoa, sinun kaltaistesi), paitsi että soitin teki bussipysäkillä tenät. Se vain hiljeni. Varsin vitsikkäästi pysäkillä mainostettiin jotain karkinväristä mp3-soitinta ja mietin, että pitäisiköhän minunkin siirtyä uuteen aikakauteen. Ikuisesti viihde-elektroniikasta intoileva isäni on muutamaan otteeseen ilmaissut haluaan ostaa minulle lahjaksi mp3-soittimen, mutta olen väittänyt, että pärjään vanhan Walkmanini kanssa vallan mainiosti ja aipodit sun muut on vain tätä nykylasten roskaa. Jaksaisikohan sitä perua puheitaan? Toisikohan joulupukki mulle jonkin soittimen, jossa olisi puhtia vielä kotimatkallakin? Kuis ois? Lupaan olla kiltti.

Jotenkin olen kovin jouluisella mielellä, vaikka ulkona vihertää ja aamulla töihin tarpoessani kastuin läpimäräksi vesisateessa, mikä on vähän viheliäistä joulukuussa. Harras mieleni riitti niin pitkälle, että laitoin roposen tai pari joulupataan bloggaajien pottiin, vaikka tilini vähän irvistääkin näin ennen opintotuen, veronpalautuksen ja palkan saapumista. Tuli lämpöinen olo. Joulukalenterini luukussa Puuha-Pete muurasi tänään tiiliseinää.