Kesälomasesonki. Ei muilla, vaan minulla. Hädintuskin olen kotiutunut edelliseltä lomaltani ja kohta pitäisi jo seuraavalle lähteä. Pitkät viikonloput rokkaa, mutta lyhyet viikot ei. En meinaa ehtiä reppua purkamaan ennen kuin se taas pitäisi pakata. Hah.

Viime reissu oli taas niitä väsyttäviä, kun sunnuntaiaamuna havaitsee nukkuneensa samoissa farkuissa joissa on hengattu jo kolmisen vuorokautta yhteen menoon ja lisäksi makuusija sijaitsee vielä ihan väärällä puolella Suomea. Ihmiset, uskokaa mua: kesäyöt ja kuplivat juomat ovat pahasta. Taskussani oli kerrankin valmiiksi ostettu junalippu, mutta harmikseni se oli eri reitille kuin omani kotiin. VR kuitenkin yllätti positiivisesti: lipun sai vaihdettua varsin sutjakasti, juna lähti just sopivasti ja rahaakin sain takaisin peräti kuusi ja puoli euroa. Olin jo valmistautunut tuskaiseen illanviettoon itäsuomalaisilla rautatieasemilla, mutta kotona olin hyvissä ajoin ja vieläpä ihan hyvässä hapessakin. Hyvä VR, kerrankin jotain oikein! Se matkustajien lannistaminen paskalla palvelulla selvästi kannattaa, sillä sen jälkeen pienetkin onnistumiset tuntuvat kuin lahjalta taivaasta. Huomisiltapäivän juna saa olla taas ainakin sen parikymmentä minuuttia myöhässä, enkä minä kitise yhtään. Lupaan.

Toisaalta, minulla on matkatoverinani vaikka mitä painavaa ja kitinää aiheuttavaa, kuten esimerkiksi yksi tietokone. Tämän asunnon varsinainen vuokralainen toteuttaa irtaimistonsa siirtelyn varsin luovalla tavalla - minulla. Murskan tekninen tukinurkka, osa 1: Kuinka saada pöytäkoneesta kannettava? Vastaus: pakataan kone kassiin ja matkataan maailmalle. Heehe. Jos siis huomenna näette junassa tyttölapsen yhden (painavan) keskusyksikön kanssa, kyseessä ei ole reissun päälle lähtenyt über-nörtti, joka potee eroahdistusta rakkaasta masiinastaan. Se olen vain minä. Todennäköisesti kiukkuisena, sillä en ole kovin hyvä painavien kantamusten kanssa. Mutta mitäpä en tekisi tytskieni puolesta. Tarpeen tullen minä vaikka kantaisin nekin junaan. (Koputetaan kuitenkin nyt puuta. Tästä seuraavasta lomapätkästä on nyt kuitenkin tulossa The Kesäloma, jonka aikana monet muutkin urotyöt voivat olla tarpeen. Melkein pelottaa jo etukäteen.)

Ostin kaupasta litran mansikoita. Toisin kuin torilta ostamani, nämä ovat ihan liiskaantuneita ja väsähtäneitä. Tyhmä kauppa. Muuten kyllä monikin asia on viime aikoina ollut kivaa. Esim. Tiian paljastama älyttömän huvittava listasijoitukseni. Ystävällisesti Tiia myös tarjosi minulle todistusaineistoa. Katsokaa, olen Hesarin päätoimittajankin edellä! Haha. Hivenen omituinen juttu. Parturista tulikin mieleeni, että minun pitäisi kohdata semmoinen. Päähäni kiinnittynyt rotisko on jo niin kamala, että äidilleni ei riitä enää live-kohtaamisten aikana huomauttelu, hän nykyään myös soittelee moittiakseen tukkaani. Mutku mutku en tykkää partureista. Siellä on aina niin ahdistavaa. Toisaalta, minulla on elokuun lopussa hammaslääkäriaika, voisin yrittää saada parturiajankin siihen samalle viikolle. Silloin saisi kaksi kauhukokemusta ikäänkuin yhdellä ahdistuksella ja voisi olla taas pitkät ajat ilman kumpaakaan tuolia. Kyllä, olen viallinen tyttö, vertaan hiustenleikkuuta juurihoitoon. Hehe.