Oivoi, tämä pieni materialistinen minä. Kurjuus poistuu kertarykäisyllä, kun vain pääsen pahoinpitelemään Visa Electronia ja hamstraamaan itselleni lisää tavaraa. Ihan normaalia tyttölapsen toimintaa tämä, jos kyseessä on vaikkapa laukku tahi kengät, mutta mitäpä sanoisitte siitä, että joku menee pähkinöiksi ostaessaan pölynimurin? No hei, täällä on ollut jo pitkään niin pölyistä. Sitäpaitsi uusi imurini on pieni, punainen ja söpö. Wateista ja volteista viis, kunhan karismaa löytyy. Imuroinnin on pakko olla tuhannesti hauskempaa söpöllä imurilla kuin tavallisella. Vielä en ole kuitenkaan kokeillut, saakoon villakoirat kukoistaa vielä yhden illan.

Mamma och pappa mänivät maailmalle ja jättivät auton mulle tänne. Iänikuisen bussiköröttelyn jälkeen on silkkaa juhlaa taittaa taivalta rakkaalla Polosellain ja harrastaa lempipuuhistani arveluttavinta - autoiluhoilantaa. Harmi vain, että nämä mun mestat (koulu, kauppa, kirjasto) ovat ihan liian lähellä kotia, enkä oikein viitsi lähteä autoilemaan pelkän 200 metrin matkan takia. Siksi pitikin sitten lähteä vapaapäivänä töihin, eli asioimaan automarkettiin. Kerrankin sain tehdä sen pitemmän kaavan mukaan, eli ihan oikeasti ostaa autollisen tavaraa. Taisi käydä niin, että tänään opintotuki tuli ja tänään opintotuki meni. Hiihaa. Mutta nyt mulla on ruokatarpeita noin nelihenkiselle lapsiperheelle. Ja imuri. Olen onnellinen.

Ihmeen kaupalla kouluahdistuskin lievittyi. Pari paperia sain vietyä käsieni ulottumattomiin tarkastajan haltuun, jokusen laskun osasin tehdä ihan loppuun asti oikein ja huomisen tunneistakin on puolet peruttu, mikä tarkoittaa, ettei sille toisellekaan puoliskolle kannata oikeastaan mennä. Parhaiten auttoi kuitenkin vertaistuki: koulukaveritkin huokailivat tervanjuonnin lomassa, joten oma luuseriolo parani huikeasti. En ole ainoa täällä, jota vituttaa! Iltasella pistäydyin vielä eri alan kaverin luona, jonka puheista muistin, että eivät nämä minun kämäiset harkkatyöni olekaan pahinta maailmassa. Minun ei sentään tarvitse kahlata satoja sivuja kuivaa lakitekstiä johonkin kirjatenttiin. Halleluja. (Tuo on muuten yksi niistä sanoista, joita kaipailin siinä viimeisimmän meemin mitä-sanoja-toistelet-kysymyksessä. Ei mitään hajua, mistä tuokin nyt taas tulee. Tunnen oloni rienaajaksi, kun matikan tehtäviä ratkoessani ylistän jumalaa tämän tästä. Huh.)

Hitsi kun olen hyvällä tuulella. Ylämäki-alamäki, vähänkö taas. Huomenna varmaankin mökötän. Ja imuroin. Siihen asti moi.