Uusi tukka ja tenttiviikko ohi, siitähän tyttö ilostuu. Parturikäynti oli melko terapeuttinen, en yhtään vihannut sitä, vaikka olen vihannut partureita ja hiuksiini koskemista aina. Se oli nopea ja kivuton, minua nuoremmalta vaikuttanut tyttönen ei turhia jaaritellut ja katkoi hiuksia melkoisella vauhdilla. Hiustenpesu jätettiin kokonaan väliin, mikä oli minusta mainiota, sillä siinä lavuaarituolissa istuminen on minusta ollut aina iljettävää ja vieras ihminen rempomassa tätä tukanrotiskoa puhtaaksi ja kuivaksi on aivan kammottavan tuntuista. Radiokanava oli kelvollinen ja luettavana oli väsähtäneiden Seiskojen sijaan uusin Image, joka olikin minulta osittain lukematta. Tukasta tuli halutunlainen (Iik, pakko laittaa pärstäkuva, voi ei. Mutta se on pieni. Älkää katsoko liian läheltä.) eikä hintakaan ollut paha. Tyttö osasi vielä kommentoida lettini paksuutta juuri sen verran, että tulin huomiosta iloiseksi enkä ahdistunut niin kuin yleensä, kun koko kulmakunta kutsutaan vetämään ponnarista ja päivittelemään eläimellisen oloista patukkaa. Kiva parturikäynti! Saatan jatkossa käydä vähän useammin kuin kerran vuodessa-puolessatoista, hehe.

Illansuussa oli ohjelmassa enkun tentti, joka aiheutti samanoloista sisäistä hihkuntaa. Olin tentissä ja osasin! Voi poro, se oli kivaa. Miksen sittenkään ryhtynyt kieltenopiskelijaksi? No okei, ehkä siellä puolella tarjotaan tässä vaiheessa vähän enemmän haasteita kuin meidän peruskurssilla, mutta vähän minä silti haikailen jonkun vähemmän teknisen aihepiirin perään. Eivät nuo eilisen kriittisemmät tentitkään nyt aivan penkin alle menneet, niin voin ainakin kuvitella siihen asti kun tulokset tulevat. Mutta enkun tentissä oli ainekirjoitusta. Sehän on lystikästä kuin bloginpito, ei se ole pelottavaa ja ahdistavaa ollenkaan.

Loppuviikko olisi sitten käytännössä tyystin vapaata. Tekee mieli hypähdellä vähän. Ei voi kovin hurjasti hypähdellä tosin, sillä tukka menee sotkuun. Haha.