Vää. Olen kipeä. Tämä päivä sujui tajuttomana punkan pohjalla, kun viime yö meni vähän levottomasti. Pelkään yhä kuumeessa nukkumista, sillä nuorempana tapasin kehitellä kunnon houreista showmeininkiä asianmukaisesti kiljuen, juosten ja käsittämättömiä puhuen. En ole tuollaista harrastanut vuosiin, mutta kipeänä tulee aina mieleen, että entä jos heräänkin puolipukeisena rappukäytävästä kello kaksi, kun olen juossut sinne karkuun uhkaavia hylkeitä tai mitä nyt ikinä. Sitten nukun katkonaisesti, ramppaan pystyssä vähän väliä ja saan kaikenlaisia outoja pelkokohtauksia. Päivällä sitten nukuttaa oikein hyvin, vaikka teoriassa niiden samojen mörköjen tulisi rellestää ihan yhtälailla silloinkin. Hölmöä.

On tyhmää olla aikuinen ja kipeä. Koulua ei paljon kiinnosta olenko terve vai ei, kunhan palautan harkat ja muut tuherrukset ajoissa. Töistäkin soitellaan koko ajan, vaikka seuraava vuoro olisi vasta perjantaina. Nukuin pyykkivuoroni ohitse ja tiskit ovat lojuneet pitkin pöytiä jo viikkokausia. Puolukkajogurttikin loppuu kohta. Ihan tyhmää on kaikki. Lapsena sairastaminen oli kivaa, kun sai paapomista ja limpparia ja keskipäivän typeriä tv-ohjelmia ja muuta. Nyt elämä vain jatkuu, paitsi että olo on keskivertoa paskempi. Äh.

Telkkaristakaan ei tule mitään. Voisin mennä nukkumaan.