Minulla kävi viikonloppuna harvinaisen monta kyläilijää: peräti kolme ystävää kunnioitti asumustani läsnäolollaan. Se neljäskin soitti ja oli hassu. Tänään olen makoillut yökyläilijöiden jäljiltä avonaiseen vuodesohvaan tekemässäni pesässä ja kuvitellut, että meillä oli villi ja vauhdikas viikonloppu, jonka jäljiltä voi hyvin omatunnoin viettää sunnuntaipäivän vaaka-asennossa kylmiä lihapullia ja suklaakakkua syöden ja sekä nauraa että itkeä yksin ääneen turhanpäiväisille asioille. Se ei ole totta. Meillä oli historian mammarein viikonloppu. Kaappi täynnä risteilytuliaisia ja lähiö täynnä kännisiä haalari-ihmisiä, ja me istuttiin sisällä ja syötiin pikkuleipiä. Nukkumaan ennen puoltayötä. Keskustelua koulusta ja ruotsalaisten kuninkaallisten seuraelämästä. Leikkasin otsatukkaani keittösaksilla ja tiskasin kahdesti. Suorastaan hävettävä suoritus nuorilta, vastuuntunnottomilta ihmisiltä, mutta krapulapäivän leikkiminen sujui sentään paremmin. Katsoin MTV:ltä monta tuntia "reality"-ohjelmia kynttilänvalossa ja analysoin elämääni niin syvällisesti kuin vain harmaina sunnuntai-iltapäivinä voi. Luin ison läjän lehtiä ja koin vahvaa ristiriitaisuutta, kun tunsin olini yhtä aikaa älyttömän fiksuksi ja älyttömän tyhmäksi. Niin käy aika usein nykyään, hirveän vekkulia. Nyt pitäisi tehdä matikan harkkatehtäviä, mutta enpä taida. Hähää.

Olen miettinyt viime aikoina, kuinka onnellisten ihmisten kanssa on hirveän paljon helpompaa olla kuin onnettomien. Tuntuu typerältä olla yllättynyt tuosta huomiosta. Olen luullut olevani katkera ja kateellinen ihminen, mutta en kai sitten olekaan, kun muiden ihmisten hyviä asioita kuulen mieluummin kuin huonoja. Ihmiset jemmaavat hyviä asioita. Niitä kerrotaan muille vain vahingossa, sivulauseissa, kun taas kaikki paska ja ryönä ja kamaluus syöstään muiden päälle ujostelematta. Minä muistan, kun teininä luin jostain teinikirjasta, että se on hyvää psyykelle, vuodattaa huono olo ja pitää hyvä mieli itsellään. (Olenpa minä lukenut paskoja kirjoja. Nykyään en onneksi lue enää kirjoja, kun olen tämmöinen keskittymisvammainen aasi. Hesarissakin vituttaa sivun kääntämistä vaativat jutut, varsinkin kun luen lehdet takasivulta alkaen ja siten joudun selailemaan edestakaisin. Oikeasti en kyllä lue mitään, katson kuvia ja haaveilen.) Olen kai aika huono ihminen, kun en jaksaisi ystäviltänikään kuunnella niitä huonoja asioita. Koska niitähän riittää. Hei haloo, minä kaveeraan parikymppisten (Hyi, miten kamala sana, mutta pakko se on kai sanoa, kun yksikin täyttää huomenna jo kaksikymmentäkaksi. (Onnea!)) naisihmisten kanssa, niillä on aina kaikki huonosti. Niin siis paitsi tänä viikonloppuna, tai no kyllä vähän tänäkin, mutta nyt kun oli välillä edes vähän puhetta hyvistä jutuista, oli heti paljon kivempaa. Ihmiset, puhukaa enemmän kivoista asioista! Niiden jälkeen voidaan kyllä sivuta niitä huonojakin, jos vielä jaksetaan. Mutta pääpaino niihin hyviin, ok? Se on mun viestini.

Päätin avata yhden laivasiiderin. Nyt. No mutta hei, miksei? Niin. Miksei?

Oikeasti minulla ei paljon kyllä ole urputtamista, kun elämän huonot puolet ovat tasoa häiritsevä, mutta kuitenkin kivuton reikä hammaskalustossa ja mikron ärsyttävän kova bling-ääni kun yrittää lämmittää huomaamatonta yöpalaa yksin ja itsekseen. No joo, ei ole minullakaan työtärahaaparisuhdettatulevaisuudensuunnitelmiaelämää, mutta ei niitä kai lasketa automaattisesti vastoinkäymisiksi. Tämä on vain tämmöinen neutraali olotila. Jos joku kohta korjaantuu, se muuttuu positiiviseksi (ja mahdollisesti myös negatiiviseksi), mutta ei kai se, että ei ole jotain positiivista asiaa, tarkoita, että on huono asia. Ei. Se tarkoittaa vain, että ei ole jotain hyvää juttua. Ei-mikään ei ole sama kuin huono. Niin koitan ainakin uskotella itselleni.

Ei-tehtyjä-matikan-harkkoja ei ole siis sama kuin huono. Sunnuntai-ilta ja mikä loistava filosofia! Krapulattomat krapulapäivät ovat kyllä ihan ykköstä. Toisaalta, mitä tulee hyvien asioiden jakamiseen, jostain syystä suklaakakkuni maistuu paremmalta kun sen tekee vain itselleen. Tämä fakta kumosi kaiken ylläolevan tekstin. Unohtakaa siis se.