Noniin, nyt olen sitten riemastuttavasti flunssassa. Tavallaan meininki on ihan samanlaista punkan pohjalla lojumista kuin normaalistikin, mutta unta on vain vähemmän ja tyyli on homssuisempi kuin yleensä. Koen aina sairaana ollessani pakottavaa tarvetta pitää kaulaliinaa kaulassa vuorokauden ympäri, saan siitä kuinka paljon kuittailuja tahansa. Kotona mulla on erikseen sairastamiseen varattu kaulaliina, semmoinen pitkä ruma pötkö, jota äiti on aina heittämässä pois kun se on niin ruma. Tämä ei ole ulkonäkökysymys! Kaulaliina on tärkeä ainakin henkisen parantumisen kannalta! Toissayönä valvoin viiteen asti kipeän kurkkuni kanssa ja lähdin lopulta etsimään kaulaliinaa. Kun en sitä löytänyt, kiedoin kaulaani parin ylipitkiksi venyneitä säärystimiä. Nauratti, mutta hihittely olisi sattunut liikaa, joten painuin peiton alle ja nukuin tyytyväisenä muutaman tunnin.

Lohtuvaatekappaleiden lisäksi turvaudun lohturuokaan. Kiitos alakerran Billan, minun ei tarvitse edes tuuleen ja tuiskuun (Tuolla pyryttää taas. Mites se kevät?) lähteä, vaan voin ilman sen kummempaa vaivannäköä tuikata kotifarkuissani kauppaan hakemaan maitoa ja suklaata ja uusimpia suosikkejani, Milchbrötlejä, joiden suomenkielistä nimitystä en tiedä. Semmoisia pieniä sämpylöitä, jotka maistuvat vähän pullalta, ja joita voisi tuorejuuston kanssa syödä loputtomiin. Nom nom nom. Ostin säkillisen eilen ja nyt jo viimeistä viedään. Mutta kipeänä saa ja kuuluukin syödä pelkkää höttöä, eikö niin?

Ollakseni edes jokseenkin opiskelijaa muistuttava hahmo, olen köhimiseni lomassa vähän myös tavannut koulukirjoja. Minun pitäisi tehdä eräästä englanninkielisestä tieteellisestä artikkelista saksankielinen (tieteellinen) yhteenveto ja tällä hetkellä olen tehtävän siinä vaiheessa, jossa kirjoitetaan suomenkielisiä, rutkasti kysymysmerkkejä ja kirosanoja sisältäviä muistiinpanoja. Viikon verran olisi aikaa saada tuostakin jotain tolkkua. Sinänsä viikko on pitkä aika, mutta kun on sellainen keskittymiskyky, että vartin ihmettelyn jälkeen on pakko katsoa jakso jotain Dawson's Creekkiä tai muuta yhtä kamalaa paskasarjaa, ei hyvältä näytä. Kohta joudun juttelemaan tentissä vain Capesiden liikenneteknisistä järjestelyistä. Ne rallaa siellä ympäriinsä soutuveneillä! Mikä innovaatio! Haha. Lupaan, että kun tämä flunssa menee ohi, ryhdyn taas käymään ulkona ja käyttäytymään kuin ihminen. Lupaan.