Onpa hiljaista. En keksi mitään sanottavaa. Kevät blaablaa koulu blaablaa ihmisasiat liian henk.koht. kerrottaviksi ja muuten kaikki oleelliset huomiot on jo sanottu. Kävin kotopuolessa. Siellä opin, että Paula Koivuniemellä on cover-versio Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin -biisistä. Tunnistin kappaleen tietysti ensimmäisen säkeen aikana ja olin tukehtua perunaan. Maailma on epäreilu paikka.

Nyt olen taas täällä, mutta kohtapa säntään taas tuonne. Vappua pitää nimittäin lähteä karkuun. Ennusteet lupaavat jotakuinkin hellelukemia, mutta suosittelen silti kaikkia Etelä-Suomessa vappuaan viettäviä varustautumaan vähintään pilkkihaalarein, sillä me aiomme pitää grillipileet. Ja silloinhan palellaan. En kyllä tiedä, onko tuo vapun juhlistaminen enää niin tarpeen, kun käsittääkseni olen juhlinut sitä tänä vuonna jo kahdesti. Lauantaina meillä oli hassut hatut -juhlat, joissa ei oikeastaan hassuja hattuja pidetty, mutta juhlittiinpa silti. Aamuyöllä sain niin omituiset pakit, että naurattaa vähän vieläkin. Kotopuolessa on välillä vähän omituinen meininki. Minussahan ei sitten ole kerrassaan mitään vikaa. Ei millään lailla.

Pikkuisen on asiat taas levällään. Niin ne ovat kai aina. Huomenna pitäisi olla taas fiksu ja ihana, mutta viime aikoina olen edustanut lähinnä tunkemalla lakupötköjä sieraimiini ja kertomalla niin törkeitä vitsejä, ettei niiden aihepiiriä voi tähän edes pistää. Jopa mun törkimyskaverinikin (lakupötköt nenissään) paheksuivat uutta suosikkivitsiäni. Se on paljon se, sillä niillä tyypeillä ei ole makua sitten yhtään. Ja siksipäs ne ovatkin niin rakkaita, haha. On hauskaa rällätä noiden kanssa autolla pitkin maanteitä, kun soittimeen voi pistää just ne kamalimmat teini-iän lempibiisit ja kaikki laulavat täyttä kurkkua mukana. Huoltoasemille hengailemaan ja Ikeaan hekottelemaan lihapullien ja Daim-kakun ääreen. Jopa niinkin eksoottinen mesta kuin Citymarketin hevi-osasto muuttuu hillittömän hauskaksi paikaksi, kun on kesä ja kaverit ja sekopäiset mainoslauseet vihannesten hintalapuissa. Jos jurppii, syö kesäkurppii. Tuossa on jo melkein ainesta elämänohjeeksi.

Ja silti, siinä kaiken hörhellyksen ohessa, on kaikilla elämä enempi vähempi kolhuilla ja asiat solmussa. En pidä siitä, että ystäviäni loukataan. Tietyt tahot ovat niin saakelin pässejä, että näin sivulliseltakin jää haavi auki ja savua nousee korvista. Jotkut tyhmät, itsekkäät surkimukset voisi viedä vaikka saunan taakse. Joo, nämä ovat niitä henk.koht.-juttuja, joita ei käydä setvimään netissä, mutta helkkari sentään. Joku raja idioottimaisuudellakin. Siihen sisältyy sitten myös idioottimaiset pakit anniskeluravintolan ulko-ovella. Ettäs tiedätte. Tsih.