Jos laiskuudesta jaettaisiin palkintoja, niin viime päivien esityksellä olisin aika varmasti jo mitalisijoilla. Sen verran yhteen paikkaan keskittynyttä toiminta on ollut. Ei oo koulua, ei oo huvituksia, ulkonakin on kovin pilvistä ja harmaata, ollaan sitten kotona. No semmoinen ilouutinen mulla on, että paskaohjelmista olen siirtynyt vähän laadukkaamman televisioviihteen pariin. Ryhdyin katsomaan West Wingiä ihan alusta, kun en sitä silloin telkkarista koskaan tullut katsoneeksi. Enhän mä niitä hienoja poliittisia koukeroita ja vaikeita sanoja tietenkään ymmärrä, mutta tunnenpahan oloni vähän järkevämmäksi kuin niiden kamalien teinisaippuoiden kanssa. Voin esittää vähän fiksumpaa. Sehän on sitä mun lempipuuhaani.

Suurista muutoksista puheenollen, se välilyöntinäppäimen alla ollut leivänmuru on näköjään siirtynyt s-kirjaimen alle, sen verran kovasti siellä raksuu ja ässät tipahtelevat kirjoituksistani pois. Joku on vissiin joskus aterioinut koneen äärellä, hyihyi. Mitä isi on siitä sanonut? Ei ainakaan mitään kovin kannustavia sanoja.

Joo. Semmosta. Maailmoja mullistavaa. Taidan hakea toisen kupin kahvia.