Laittoivat sähköpostia, että tästä päivästä lähtien olen sitten ihan oikeasti diplomi-insinööri. Tai ekaksi tuli ilmoitus, että koulun sähköposti ja verkkotunnus sulkeutuu paikkoin, ja vasta sen jälkeen kerrottiin, että tämä siis johtuu valmistumisesta, eikä mua muuten vain potkittu pellolle. No sama se, lopputulos on kuitenkin sama: en ole opiskelija enää. Korttini saan sentään pitää vielä kesän ajan, mutta sen jälkeen en ole opiskelija edes ratikassa. Viimeisetkin ilot viedään, kamalaa.

Elämä aidan tällä puolella vaikuttaa aika samanlaiselta kuin ennenkin. Päätin kuitenkin, että jatkossa olen opiskelijarentun sijaan arvokas diplomi-insinööri, joka ei esimerkiksi lyö päätänsä lavuaariin. Tein niin pari päivää sitten. Kumarruin nostamaan vessan lattialta jotain ja löin pääni niin, että kolina kävi ja otsaan muodostui haalea mustelmakin. Eniten sattui kyllä egoon. Kuka lyö päänsä lavuaariin? Onneksi urpoilulleni ei ollut yleisöä, tarpeeksi lahjakkaalta tuntui ilmankin. Varsinkin kun olen menneisyydessä satuttanut pääni lyömällä sen vahingossa tiskipöytään. En tiedä mikä mussa on vikana. Mutta symbolisoikoon tämä nyt sitten vaikka tuota opiskelua. Se on ollut välillä pään hakkaamista seinään (tai muihin kiinteisiin objekteihin), mutta nyt se on ohi. Ja jotakuinkin järjissään selvittiin! Tai ainakin saatiin nätti paperi! Ha!