Huh. Viimeinen viikonloppua pidempi vapaa ties kuinka pitkään aikaan (Oikeasti. Jos oikein hyvin käy, seuraavan kerran lomailen jouluna. Jes.) ja samalla joku maailmanloppua enteilevä keväthelle ja tottakai minä vietän sen kipeänä sisätiloissa. Olin kotokodossa, mutta siellä ei ollut muita, joten sain rauhassa poukkoilla kuumehoureissani seinästä seinään. Telkkarista tuli se sama Top Gearin jakso ainakin kahdeksan kertaa ja hikisellä nahkasohvalla pienissä pätkissä nukkuessani näin unta, että käynnissä oli kolmas maailmansota. Pääsiäismunat jäivät syömättä.

No, nyt olen taas jotakuinkin järkiväen kirjoissa ja hyvä niin, sillä huomenna menen töihin! Ainakin luullakseni. Kukaan ei ole ehtinyt mulle edes työsopimusta kirjoittaa ja pelissä on muutamia muitakin epävarmuustekijöitä, mutta väliäkös sillä, on mullakin vielä koulu kesken ja ne toimistovaatteetkin ostamatta. Ehkä tämä tästä lähtee kuitenkin rullaamaan. Olen optimistisella tuulella, huolimatta siitä että en ole syönyt juuri mitään kunnollista kolmeen päivään, matkustin juuri kotiin täyteen ahdetulla, hikisellä bussilla ja silmäkulmani on omituisesti kipeä aivan kuin olisin saanut turpaani. Se on kai tuo aurinko, joka sen tekee. Ei sen kipeän silmän vaan tämän iloisen olon. T-paitakeli, jestas sentään. Mää kuljin viime viikolla vielä talvitakissa. </pakollinen sääpäivittely>