1453276.jpg

Sisustin tänään. Äitee oli jostain kätköistänsä kaivanut hassun karhutaulun, joka koristi seinääni muinaishistoriassa eli 80-luvulla. Naulasin karhuherran keittiön seinälle. Saattaa olla, että vielä joskus aikuistun (tai asumukseni aikuistuu) niinkin paljon, että ripustan sen rippilahjaksi saadun taulunkin johonkin. Se on olevinaan ihan "oikeaa taidetta". Mutta aloitetaan nyt varovasti. Lastenhuoneen taideteokset ensin esiin.

Somistus on kyllä paikallaan, sillä minulla on tänä viikonloppuna juhlat! Semmoisia ei olekaan hetkeen ollut. Toveripiiriäni vaivaa yleinen väsymys ja huonohappisuus. Ensinnäkin niitä oli työ ja tuska houkutella saapumaan paikalle ja jos jotain kokoontumisajoja on saatukin viime aikoina järjestettyä, on lopputulos ollut laimeahko. Kotona himmailua, telkkarin katsomista ja aikaisin nukkumaan. Vanhoja luuskia koko porukka, minä siinä toki päällimääisenä mukana. Nyt aion paikata tilanteen. Kyllä ihmisen täytyy osata käyttäytyä holtittomasti, kun on vielä nuori ja nätti (hehe). Mitä opiskelijaelämää se semmoinen on, kun bimbokenkiäkään ei ole päässyt ulkoiluttamaan moneen kuukauteen? Minulla on kaapissa vielä kokoelma niitä risteilytuliaisiakin. Enkä edes muista, koska siellä risteilyllä oltiin! Tälle tilanteelle on tehtävä jotain!

Mutku ei jaksa. En ole saanut aikaiseksi juuri mitään pippaloiden eteen. Kaukana ovat ne ajat, kun ruokalistaa suunniteltiin viikkotolkulla etukäteen ja pöydässä oli epämääräisen murkinan lisäksi vielä epämääräisempää juhlatarpeistoa hassuista paperilautasista lähtien. En ole jaksanut siivota, en ole jaksanut tehdä soittolistaa, en ole jaksanut valkata, mitä pistän päälleni. Vierasjoukkio saapuu matkan takaa ja pahimmat suoraan töistä, joten pientä energiavajetta saattaa olla ilmassa silläkin puolella. Stressi ja huoli ja murhe on ollut itse kullakin viime aikoina semmoinen, että veikkaan huomattavan osan illasta kuluvan perinteisen vuodatus-valitus-väninän merkeissä. Tukka on huonosti ja vettäkin sataa. Yhyy yhyy byhyy.

No just niin. Joku on taas positiivisella asenteella liikenteessä. Oikeasti luotan porosiini ja omaankin kykyyni löytää hauskaa vaikka päällään seisomisesta. Sen verran voin viikonloppua petailla etukäteen, että käväisen Alkon hyllyjä tuijottelemassa, mutta muuten menköön asiat omalla painollaan. Niin kuin ne yleensä menevätkin. Kaveri lupasi hinata minut matalikolle, jos merenkäynti turhan kovaksi käy. Se on hieno lupaus se.