Loma on lopussa ja aamuaurinko hoilottelee taas murjun ikkunan takana. Kotopuolessa jengi vähän sairasteli, joten toin tuliaisina flunssanpoikasen itselleni. Johan se entinen yskä ehti olla hiljaa kolmisen vuorokautta. Tää on ihan käsittämätöntä tää touhu. En tunnu tervettä päivää näkevän ollenkaan tänä keväänä. Immuniteetti, missä luuraat?

Muutenkaan loma ei ehkä vastannut täysin sille asetettuja odotuksia. Tai no, kyllä siinä lattialla piskin kanssa pötkötellessä tuntui olo varsin rennolta, mutta valitettavasti rentous ei riittänyt niin pitkälle kuin oli suunniteltu. Rästissä olevat harkkatyöt ja muut rutaleet aiheuttavat yhä samanlaista niskanjäykkyyttä ja ruttuotsaisuutta kuin ennen lomaa. Viimeisimmältä tenttiviikolta on tupsahdellut taas nollia opintosuoritustililleni ja minusta tuntuu nyt kovin vaikealta edes päättää, koska yritän niiden uusimista. Tuon päätöksen jälkeen pitäisi sitten hahmottaa vastaus seuraavaan kysymykseen, joka on miten. Hohhoijaa. Kiinnostus on taas miinuksella. Miten tää onkin näin takkuista?

Koulun lisäksi takkuaa asumisasiat. Rakkaasta murjustani joudun lähtemään toukokuun lopussa ja toistaiseksi uusi asunto on silkka mysteeri. TOAS kyllä tarjosi soluasuntoa ihan koulun nurkilta, mutta minustapa on tullutkin hienoperse. Mää tahdon yksiöön! Jonossa olen roikkunut siitä lähtien kun tiesin näille huudeille päätyväni, mutta ei sieltä tahdo oikein asuntoa irrota. Vaikka olenkin tykännyt täällä majailusta, en millään jaksaisi raahata luustoani enää uuteen solukämppään. Kahden vuoden ja viiden kämppiksen aikana ehti syntyä vain yksi kiistatilanne, mutta se jotenkin jätti sen verran paskan maun kitalakeen, että jatkossa tahtoisin asua ihan itsekseni. En mä kuitenkaan ole mikään kaikista sosiaalisin olento, mikäli voitte näin uskoa. Soitin asuntotoimiston tädeille jo toistamiseen, mutta en kai osaa vinguttaa tarpeeksi uskottavasti, kun eivät ne vieläkään mulle omaa koloa luvanneet. Nyt pitäisi sitten päättää, ottaako tuo tarjottu asunto vastaan vai jäädäkö roikkumaan tyhjän päälle loppukevään ajaksi toivoen  helkkarin hyvää tuuria. Hmm.

Asuntotarjoukseen hylkäämiseen olisi kyllä yksi oikein painava syy. Muutto täytyisi tehdä vappuna. Heehee, ei taida onnistua. Se on selvä sit.

Mä en ole nyt ihan varma, mutta saattoi olla, että näin viime yönä unta, jossa olin jollain keikalla, jonne oli yllätysesiintyjäksi palkattu itse Matti ja Mervi. He hyökkäsivät lavalle paperiseinän läpi. Saatoin hieman kirkua. Miksi mun mieleni kehittelee tuollaisia unia?