Englannin esitelmässäni on sitä jotain. Sen lisäksi, että siinä on kauniita kuvia ja soma taustaväri, sitä lukiessaan saa työhaastattelupyyntöjä. Kodin kenraaliharjoituksen aikana soitettiin Savosta ja koulussa pidetyn esityksenkin aikana sama maakunta kovasti tavoitteli minua. Okei, peli on avattu. Eteläisempi Suomi voisi nyt vähän kiriä, jos meinaa saada minut palkkalistoilleen. Ehkä mun pitää vielä vähän tavailla sitä höpsöä laivaesitelmääni (kaveri sanoi, että näytin sitä pitäessäni hirveän hyväntuuliselta panikoituneen ja pelokkaan sijaan), että saan kalenterini haastatteluja täyteen. Esitelmä tosin sijaitsee muistitikulla, joka vissiin meni ja hajosi. Suurin osa koulujutuistani puhuu nyt marsia. Tässä härdellissä se on ehkä vähän pelottavaa, mutta kun kiireellisimmät jutut on tehty, tulostettu ja palautettu, ja kesäkin näyttää ammatillisessa mielessä varsin valoisalta, en millään jaksa nyt huolehtia. Onhan tässä nyt tohotettukin. Otan loppupäivän lomaa.

Höpisin jo jokin aika sitten keväästä, mutta kai se on myönnyttävä odottamaan vielä tovi. Talven huomasin viimeistään tänään, kun astuin ulko-ovesta tuiskun keskelle ja ulkorappuset olivat kadonneet. Tilalla oli polvenkorkuinen valli, johon oli oikeastaan aika hauska loikata. Viikonlopuksi minut on kutsuttu mystiselle talviretkelle, jonne tarvitaan urheiluvarusteet. Ei minulla niitä juurikaan ole, mutta kuulemma taskumattikin lasketaan. Voin minä talvenpätkän tähän väliin hyväksyä, kunhan se on sitten lyhyt. Joku naapureistani vastustelee, sillä hiljaisessa talossa kaikui eilen varsin keväinen äännähtely. Sanokaa vain kakaramaiseksi, mutta minua moinen tirskututtaa. Kiva, että jollakin jossain sujuu.

Keitin kahvia ja pyöräytin omatekoisen leivän. Seuraavaksi vaihdan märät sukat villaversioihin ja käperryn sohvannurkkaan lukemaan rästiin jäänyttä Image-lehteä. Koittakaapa estää.