Tämä viikko lähti käyntiin siten, että maanantai-iltana nukahdin vahingossa seitsemältä. On muuten mainiota herätä keskellä yötä täysissä pukeissa kahden peiton alta tietämättä yhtään, että mikä maa tai mikä valuutta. Kiskoin farkut jalasta ja jatkoin unia. Aamulla sekoilu jatkui ja olin töissäkin ihan liian aikaisin. Työkaveri sanoi, että taidan olla melkoinen aamuihminen kun olen niin pirtsakka. Olen aika varma, että tuo oli ensimmäinen kerta, kun kukaan on kutsunut minua aamuihmiseksi. En kehdannut sanoa, että kai sitä on pakostakin vähän pirtsakka, kun nukkuu arkenakin melkein kellon ympäri. Ajattelin, että pitävät mua vielä ihan todellisuudesta vieraantuneena, niillä kun on kaikilla lapsia ja lemmikkieläimiä ja luottamustoimia ja maksettuja harrastuksia. Ei normaaleilla ihmisillä ole kai aikaa käydä seitsemältä yöunille.

Töissä olen tuijotellut diplomityötäni ja koittanut keksiä siihen jotakin kirjoitettavaa. Tai poistettavaa, ihan sama, kunhan vain keksisin jotain tekemistä. Vielä pitäisi melkein pari kuukautta "hioa" sitä saamarin läpyskää, tässä sitä pitkäjänteisyys mitataan. En koskaan ole ollut kovin hyvä siinä. En jaksa hinkata loputtomiin. Sitä paitsi oman tekstin lukeminen uudestaan ja uudestaan on suorastaan ällöttävää, asiatekstiä kirjoittaessani kuulostan keinotekoiselta tärkeilijältä. (Toisin kuin näissä hupiteksteissä, näissä olen ainoastaan valloittavan ihana!) Voin vain toivoa, ettei tuota viritelmää lue yhtä tarkasti kukaan muu kuin minä. No hittovie, se on kohta satasivuinen, kuka hullu sitä nyt lukemaan lähtisikään. Ohjaajanikin vain irvisti, kun koitin vihjata, että hän voisi vähän vilkaista työtäni. En ihmettele, alkaa tuo jo muakin hiljalleen tympimään.

Kai se on tuo maaliskuu, mikä vähän vetää veteläksi. Aurinko on kivaa joo ja keväästäkin ajatuksena tykkään, mutta maaliskuu on ehkä silti inhokkikuukauteni. Hyydyn silloin aina ihan täysin. Arki tuntuu taistelulta, mistään keväthangilla hiihtelystä on ihan turha puhua. Olen tarkkaillut itseäni ikkunoiden heijastuksista kaupungilla kävellessäni ja näytän niissä aina jotenkin kauhean lysähtäneeltä. Koitan vetää selkää suoraan ja leukaa pystyyn, mutta seuraavassa ikkunassa on taas vastassa väsynyt möykky. Hmph. Maaliskuussa ei ole edes mitään kivaa odotettavaa, kalenteri on täysin tyhjä. Huhtikuu on jännäyksiä täynnä ja siitä eteenpäin en uskalla edes ajatellakaan, mutta maaliskuu on pelkkää tyhjän möllöttämistä. Tyhmää.