Eilispäivän outo puhelu: sisko soittaa Heathrow'n lentokentältä, että puntia on vielä kourassa kaksikymmentä ja edessä levyhylly, mitä ostetaan? Hah. Minä en edes tiennyt sen olevan missään Isossa-Britanniassa. Sisarussuhteemme on toimiva.

Tänään istun kotona juomassa kahvia. Olisin ihan hyvin voinut mennä aamuluennollekin, heräsinkin ajoissa (friikkiä!), mutta jostain syystä koin pakottavaa tarvetta lusmuilla vähän, kun olen ollut niin tunnollinen viime aikoina. Ja oikeastaan olen kuullut sen luennon jo aikaisemmin. Silti on vähän semmoinen hömelö olo, en tiedä mitä nyt sitten tekisin. Sitä on ilmaantunut muulloinkin! Aiemmin tällä viikolla ryhdyin siivoamaan, kun en keksinyt muutakaan Oikeaa Tekemistä. Imuroin oikein sängyn takaa ja mattojenkin alta! Friikkiä, sanon taas. Jokin minua nyt vaivaa, on kuitenkin helmikuun loppu ja silloin pitäisi olla naama nurinpäin ja kauhean saamaton. Hmm. Tai sitten se minun teoriani kevättalvista ja niiden vaikutuksesta nuppiini on ollut ihan väärä. Minä luovutan. En jaksa enää edes yrittää ymmärtää, miksi joinakin aikoina ja joissakin tilanteissa kaikki on hyvin ja toisaalta kaikki on huonosti. Logiikka on liian vaikea.

Värjäsin aamulla hiukseni. Kaapista löytyi paketti, joka on herraties miten vanha ja vielä ihan väärää sävyä, mutta mitä tekee köyhä ja kitsas henkilömme, jota juurikasvu kovasti uhkaa? Länttää sen tietysti päähänsä. Nämä hiukset ovat mallistaan kasvaneet jo aikapäiviä sitten, joten mitäpä nyt pieni liukuvärjäys haittaisi? Ei paljoa, uskokaa pois. Oottakaas, kun kaivan sakset esiin, sitten se show vasta alkaa. Kuka kaipaa parturia jos kylpyhuoneessa on ihan kelvollinen peili? Haha.

Mutta nytpä muistin, että pakastimessa on purnukka jotain ihan holtitonta Ben & Jerry's jätskiä. Ja digiboksilla eilinen Mad Men. Tästä se ehkä lähtee. Iltapäiväksi menen kyllä kouluun, lupaan.