Tervetuloa Murskan omaan mielialakaruselliin! Vuoristoradat ovat liian hurjia tämmöisille mamiksille, mutta karusellissa on mukava istuskella valkoisen ratsun selässä ja hiljakseen pyöriä ympäri. Yhdellä kierroksella naurattaa, seuraavalla itkettää, kohta ympärillä pyörivä maailma käy surraamaan silmissä ja karusellin pysähdyttyä vähän oksettaa.

Olen tänään kovin pihalla kaikesta. Onnekseni juuri tälle päivälle oli sovittu se mainostettu työhaastattelu, jonne saavuin kovin nuhjuisena ajettuani bussilla hyvän matkaa potentiaalisen työpaikan ohitse. Joku oli lyönyt lumihanat kiinni ja päätti räimiä taivaalta vettä niskaan. Autot ruiskivat loskaa kintuille ja tampatuilla kinttupoluilla sai olla melkoinen ballerina pysyäkseen pystyssä. Tulipahan annettua haastattelijalle totuudenmukainen kuva itsestäni. Ellei niitä laimeita olen-tunnollinen-ja-reipas-työntekijä-ja-asiakaspalvelu-on-iloni -mokelluksia lasketa.

Jossain välissä kävin koulussa hihittelemässä typeriä ja sitten itkin vähän sanomalehdelle kotona. Olen pihalla.

OHO!-kalenterini marraskuun kuvassa on muuten Viivi Avellan, jos en ole kertonut. Vielä yksi kuva jäljellä ja sitten tuokin lysti loppuu. Vakavaksihan se mielen vetää.