Oijoi. Olen taas tehnyt maanisesta sähköpostin tarkistamisesta olympiatason lajin. Kuten huippu-urheilu yleensä, ei ole tervettä tämä. Varsinkin kun käytössä on puhelin, johon ne sähköpostit tulee, ja joka kyllä ilmoittaa jos siellä laatikossa jotain liikehdintää tapahtuu. Silti sitä pitää käydä kyttäämässä, hulluuteen asti. Voitaisiinko sittenkin palata takaisin niihin päiviin, kun tietoliikenne kulki postivankkurilla ja tärkeitä viestejä oli mahdollista saada korkeintaan kerran päivässä, syrjäkylillä ehkä kerran viikossa? Silloin ehkä riitti keskittymiskykyä johonkin muuhunkin.

Tai no, kyllähän tässä on silti ihan hyvin keskitytty oleellisuuksiin, kun vain oleellisuuksiksi on valittu ne oikeat asiat. Eli tietenkin Poliisit-tv-sarja. Viikonlopun kohokohta: juhlien jälkeen parkkeerasin itseni juhlahepenissäni ystävän sohvalle, otin lokoisan asennon, viinilasin käteen ja katsoin kikatellen putkeen kaikki uusinnat menneen viikon Poliisit-ohjelmasta. Tuo tilannekuva on ehkä kammottavin tyttömäisyyskohtaus mitä itselleni sallin, mutta hei, täytyy insinöörinkin joskus vaihtaa vapaalle. Rankat työt, rankat huvit, et cetera.

Tänään tulin kotiin ja rappukäytävässä haisi pulla. Meinasin kuolla siihen, se oli liian hyvä tuoksu. Kovasti elättelin toiveita, että haju olisi tullut omasta asunnostani, mutta täällä ei ollut vastassa muuta kuin perjantaiaamuna ovensuuhun "unohtamani" roskapussi. Menneisyyden minälle tiedoksi: et ole erityisen hyvä kämppis. Joku roti nyt!