Aamulla ukosti ja lähiö haisi ihan viime vuoden joenrannalta. Olen varovasti (varovasti!) ruvennut miettimään syksyä. Kun en taas oikeasti tiedä missä olen ja mitä teen. Mun piti saada kuviot selväksi kesän aikana, mutta paskat tässä mikään selkiytyy, keksin uusia epämääräisiä ideoita vaan. Olen muunmuassa vissiin hankkinut uusia huonekaluja sillä silmällä, että olisin tästä kopperosta johonkin muuttamassa, mutta yhtään en tiedä että mihin muuttaisin. Huomenna mulle tulee vieraita kekkereihin, joita olen markkinoinut viimeisinä näiden nurkkien bileinä ever, vaikka oikeasti mä saatan asua täällä vielä vuoden tai parikymmentä. Hassuinta on se, että mulle on periaatteessa ihan sama, missä asun vaikkapa lokakuussa. Tavallaan se on kivaa, maailma on osteri -hengessä, mutta toisaalta tämä kaikki tuntuu taas vähän ajelehtimiselta. Kuinka monta vuotta olen tässäkin kaupungissa asunut ja silti mulla ei ole oikein mitään, mikä pitäisi mut täällä. Yleensä ihmisillä on.

Saakelin sateen haju, se teki tämän. Ja Aamulehdessä mainostetut koulureput, jotka aloittivat syksykeskustelun työpaikan kahvipöydässä. Ja vanhat koulu- ja työtodistukset, joita selasin tänään yhtä juttua varten. Se oli ihmeellistä, niiden mukaan olen joskus lukenut 14 kurssia lukion pitkää matikkaa kiitettävällä arvosanalla! Ja sen jälkeen hitusen kaikkea muuta, mm. vähän vajaa 300 opintopistettä teknillistä yliopistoa. Kun ne näkee tolleen paperille listattuna, pää halkeaa. Miten kaikki tapahtui?

Tänään opetin yhden työkaverin googlaamaan. Olin kuin taikuri. En tiedä, ehkä tässä elämässä ei sittenkään tarvitse kovin paljoa pärjätäkseen.