Lisäsin tässä joskus Blogilistan kategoriakseni opiskelun, en oikein tiedä miksi. Paineita se ainakin luo, joten kerrotaan nyt vähän opiskelusta.

Olin tänään välikokeessa. Se meni männikköön. Nauratti.

Siinäpä se hyvin pitkälti. Nojoo, ensi viikolla olisi läjä tenttejä, mutta niistä ehkä lisää silloin. Tiistaina minulla on ruotsin muntliga provet, joka naurattaa jo valmiiksi. Veikeää on se, että sen läpäistyäni pakkoruotsini on suoritettu ikuisiksi ajoiksi. Paljon ovat veronmaksajat nähneet vaivaa minun toisen kotimaiseni eteen ja tulos on mikä? Jag vill ha en Pommac, tack. Aika surullista.

Arkisten asioiden suorittaminen tuntuu yhä kovin hankalalta. Kävin tänään kaupassa, joten se on to do -listaltani poissa. Pyykinpesu nököttää siellä yhä. En ole viime aikoina sitäkään juuri harrastanut ja pula ja puute alkavat ikävästi nakerrella. Aamuisin pitää ihan mietiskellä, että laittaisiko jalkaansa suklaakakkuiset housut, mutaiset housut, baarinuhjuiset housut vaiko ihan muuten vaan törkeän paskaiset housut. Aikuisen ihmisen ei kai pitäisi kyetä sotkemaan jokaista omistamaansa vaatekappaletta yhdessä viikossa, mutta... Niin, mutta, tätä lausetta on turha enää jatkaa. Aikuistumiskriisini on jo päätetty siirrettäväksi hamaan tulevaisuuteen. Samoille nurkille pyykkivuoroni kanssa.

Näin viime yönä unta, jossa olin ranskalainen agentti ja kassaneidin pesti oli vain valetyöni. Oikeastaan tuo on ihan totta. Puolalainen kidutuksilla uhkaileva palkkionmetsästäjä on jo melkein koettu muuallakin kuin unissa.