On lopulta aika raskasta pitää yllä mykkäkoulua, kun kukaan ei edes yritäkään soittaa. Vihanpidon kohteille pitäisi ilmeisesti kertoa, että on vihainen, mutta niin kovin helposti se jää tekemättä. Nieleskellään nyt sitten, taas. Mutta ensi kerralla minä kyllä! Näytän niille! Niinpä niin.

Outo viikko. Siihen mahtui ainakin yksi yö, jonka nukuin täysissä pukeissa päiväpeiton päällä, sekä yksi työpäivä, jonka sekoilun kruunasin tiputtamalla työpaikan puhelimen mutaiseen ojaan. Tänään mulla on lomaa. Tulin eilen kotopuoleen ja junassa tuijotin pitkän tovin opiskelijakorttiani. Olen sen kuvassa 17-vuotias. Koitin keksiä asioita, jotka ovat tapahtuneet sen jälkeen kun olin 17, mutta en keksinyt kovinkaan montaa. Hyvin moni asia on täsmälleen samoin kun silloin. Lähtien vaikkapa nyt noista naurettavista mykkäkouluista. Voi itku.