Käh. Blogitauot ovat huijausta. Mulla ei ole edelleenkään mitään asiaa, ja paussin jälkeen tulee paineita kirjoittaa jotain hienoa ja kaunista. Ajattelin postata jonkun valokuvan ihan vain elonmerkiksi, mutta hitto soikoon, en ole ottanut yhtään kelvollista kuvaakaan moneen kuukauteen. Elämäni dokumentointi on ihan retuperällä. Yhyybyhyy.

Mutta ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Uusi vuosi ja vanhat kujeet. Jätetään joululoman kummallisuudet ihan tyystin käsittelemättä, koska ei ne asiat jauhamalla miksikään muutu. Kännykästäni löytyy itse itselleni kirjoittama viesti Let's party like it's 2002. Se varmaan riittää siitä aiheesta.

Kevät näyttää siinä mielessä hassulta, että kalenterissani ei ole yhtään kouluun liittymätöntä merkintää. Uhka vai mahdollisuus? Tuomaristomme ei ole vielä päättänyt. Eilen tein pientä koulunkäyntiäni koskevaa katselmusta ja sain Excel-taulukkoni (Niin, mulla on oma kauniisti väritetty Excel-taulukkonsa ihan mistä aiheesta tahansa.) tänä keväänä suoritettavat kurssit -sarakkeen loppusummaksi jonkun päälle 60 pojoa. Opintohistoriani aikana en ole toistaiseksi saanut sitä maagista 60 pisteen rajaa kertaakaan rikki edes lukuvuoden aikana, saati sitten lukukauden. Nooh, katellaan. Jonkin sortin rajoja tässä on rikottu, sillä pääsin joulun alla ennakko-odotuksistani huolimatta läpi yhdestä pisimpään roikotuslistalla olleista kursseista varsin vakuuttavalla ykkösellä. Se on jo sen sortin saavutus, etten yhtään masennu, jos ihan kaikki lukujärjestyksessä olevat uudet kurssit eivät tämän kevään aikana tulekaan valmiiksi. Kaikki hyvä aikanaan. Mutta nyt kyllä näyttää ihan kivalta tuon motivaation suhteen, paremmalta kuin aikoihin. Jos pystyn pitämään ryhtiliikkeen koossa toukokuuhun saakka, saatan hyvinkin päästä tituleeraamaan itseäni neiti tekniikan kandidaatiksi vielä ennen juhannusta. Se kuulostaa aika hienolta, eikö?

Tykkään siitä, että on kunnon talvi. Betonilähiö on ajoittain hirveän kauniisti huurutettu ja minulla on uusi takki ja siihen sopiva, naurettavan iso kaulaliina. Ostin ne alennusmyynneistä ja vieläpä ihan mukavilla alennuksillakin. Toistaiseksi minulla ei ole siis tästä suuresta ja uhkaavasta finanssikriisistä mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Nostin juuri opintolainaakin vähän lisää ihan vain huvin vuoksi. Valtion elätillä ei rahahuolet paina, hohhoo. Kesä ja sen työtilanne on tietysti asia erikseen, mutta en minä jaksa siitä vielä sen kummempia paineita ottaa. Vähän kyllä ajattelin, että jos ei siistiä ja siivoa konttorihommaa tällä kertaa irtoa, laitan kämpän pakettiin, työnnän sohvan porukoiden autotalliin ja lähden lopuilla nostamattomilla opintolainarahoilla jonnekin. Ihan vain... pois. Ha! Nyt kun tällaisia suunnitelmia tekee, päätyy tietysti yli-ilmastoituun toimistoon koko kauneimmaksi kesäksi, mutta onhan se kiva kuvitella kaikenlaista samalla kun tarpoo tuota koulun ja kaupan väliä pikkupakkasessa. On minulla monta muutakin hienoa tulevaisuudenvisiota, mutta ehkäpä tässä on nyt parasta keskittyä tähän kevääseen ja sen suorittamiseen. Haihattelut myöhemmäksi. Joo.

Nyt voisin pyöräyttää perinteisen puolukkapiirakan ihan vain lauantain kunniaksi. Mitä teille kuuluu?