Tunnen oloni selvästi hyödyllisemmäksi yhteiskunnalle, kun en mene kouluun vaan jään kotiin imuroimaan. Onkohan vika minussa vai koulussa? En tiedä, mutta puhdasta jälkeä tuli.

Muutenkin olen tänään ollut kodinhoidollisella tuulella. Pyyhin pölyjä, vaihdoin viherkasveihini mullat, pyykkäsin vähän, tiskasin, laitoin ruokaa ja tiskasin taas. Jos ei minusta insinööriä tule, niin ainakin kohtuullinen kotirouva jollekulle onnelliselle. Kokatessani mietiskelin, että mikä on, kun tunarikeittiön tuotantokausi tuntuu keskeytyneen täysin. Valmispitsan valmistuksessa ei tosin voi kovin monella tavalla tunaroida, mutta tänään sentään tein ruokaa, joka edellytti asioiden pilkkomista ja monen astian sotkemista. Leivoin puolukkapiirakkaakin. Eikä yhtään tunarointia! Ei verijälkiä keittiötasoilla, ei puolukkaroiskeita seinillä eikä yhtään särkynyttä astiaa. Ooh. Ruokakin oli mainiota. Uusimman Imagen läski-ei-ole-haitaksi-jutun ohessa kunnon kermamäärällä tuhditettu porkkanasosekeitto, reilusti voideltu ruisleipä ja harkkatyöporkkanaksi hankkimani tukuisa paprikakermajuusto maistuivat aika makoisilta. Hesarin läski-on-kuolemaksi-juttujen kanssa syönkin sitten kaurapuuroa. Ilman voisilmää. Olenhan tyhmä kansalainen, joka on median valtavien kourien vietävissä ihan kevyesti. Haha.

Illaksi olisi sitten jemmassa lystiä muutaman koulujutun muodossa. Miten tämä on nyt näin takkuista? Vapaapäivän piti tuoda uutta tarmoa kehiin, mutta en vain saa itseäni kiinnostumaan noista tehtävistä. Äh. Ja kun kitinään päästiin, voisin tehdä raportin flunssastani: Luulin, että yskä oli jo voitettu, kunnes menin kirjastoon. Siellä se pirun tauti sai taas otteen minusta ja köhittyäni lehtisalin nurkassa aikani, jätin lukemiset kesken ja palasin kotiin. Täällä ei kyllä yskitä, ei edes pölyisimpiä koloja kaivellessa. Ilmeisesti tässä on nyt tarkoituksena, etten poistu kotoa enää ollenkaan. Jeejee.