Koulussa oli tänään puhetta liikkumisesta. Yksityisautoilu paha paha paha, joukkoliikenne, kävely ja pyöräily hyvä hyvä hyvä. Minä siinä itsekseni hieman mupatin, että saarna menee vähän ohi, kun ei mulla ola tässä tilanteessa juuri varaa valita, ollako hyvä vaiko paha. Vaikka kuinka tekisi mieli pilata tulevien sukupolvien elo tällä planeetalla ja kaasutella kaupunkimaasturilla pitkin kävelykatuja, on näillä tuloilla vain työnnettävä töppöset jalkaan ja pisteltävä tassua toisen eteen.

Autonkateuksissani ryhdyin sitten tekemään typeriä. Lähdin automarkettiin ilman autoa. Saisi muuten aikamoinen sissi olla, että tekisi tuollaista, jos autotallissa odottaisi bensalla käyvä kauppakassi. Bussilla pääsee kyllä näennäisesti lähelle marketteja, mutta parkkipaikkojen ja autojonojen takaa on ikävä talsia horisontissa siintävää valomainosta kohti, kun jalankulkuväylät ovat olemattomia tai sitten katkottu ihan mielivaltaisesti, autoilijat unohtavat suojateiden merkityksen ja jostain pusikosta kimppuun hyökkää pimputteleva pyöräilijä. Ja pirun kylmäkin on.

Sama taival on pykälää mielenkiintoisempi, kun paluumatkalla kantamukset ovat lisääntyneet merkittävästi, mikäli lompakon sisältöä ei lasketa. Ostin jostain hullusta hintahärdellistä itselleni sellaisen suurehkon säilytyskorin lattialla lojuville asioille sekä täkin ja tyynyn, jotta mahdolliset yövieraani saisivat vähän vieraanvaraisempaa kohtelua kuin tähän mennessä. Ostokseni mahtuivat kaupan suurimpaan muovikassiin - melkein. Ostokseni eivät meinanneet mahtua bussin ovesta sisään yhtä aikaa minun kanssani, tiukkaa teki myös ruuhkabussin käytävällä, bussin takaovella, kävelytiellä (melkein keilasin yhden mummoraukan kumoon), kotitaloni hississä sekä rappukäytävässä. Mutta halvaksi tuli! Ei tarvinnut edes bussimatkasta maksaa kuin kerran, kun hyppäsin paluumatkalla vähän väärään suuntaan menevään autoon, jotta ehtisin leimata korttini ennen vaihtoajan sulkeutumista. Hiiohei.

Seuraavan kerran aion suunnata automarkettiin sitten, kun olen iso ja karvainen autonomistaja. Ihan hemmetin tuskainen reissu, ja vain siksi, että tahdon säästää luontoa/mulla ei ole varaa autoon. Kun olen iso ja vaikutusvaltainen, määrään liikennesysteemit toimimaan autottomien eduksi ja hypermarketteihin vessapaperitarjouksia, jotka yksi henkilö kykenee kantamaan kotiin. Autonpahuksille on kyllä kaistaa niin maan pirusti, mutta kävelijöille löytyy vain ojanpieltä, pöheikköä ja tietyömaata kuljettavaksi. Tuohon minun piskuiselle koulumatkallenikin ovat sedät saaneet kaivureillaan aikaan kuoppaa ja koloa, eikä jalankulkijaparalle ole tilaa yhtään. Väärin! En suostu kuuntelemaan enää yhtäkään älkää-laiskat-paskat-autoilko -tietoiskua, mikäli kävelijöiden tilanne tehdään näin kurjaksi. Är ja mur.

Jos olisi ollut vähemmän viileää, en olisi ehkä näin kiukkuinen. No, onpahan nyt hieno kori ja pehmoiset peitot. Muhun on iskenyt jokin hullu sisustusvimma. Apua.