Epätoivo. Se iskee ihan just.

On elokuu, istun lattialla (koska kumpaakaan pöytää ei enää ole), ympärilläni lyijykyniä ja monisteita ja ruutupaperille piirrettyjä kuvaajia ja koitan kovasti muistaa, mitä olen ajatellut joskus viime keväänä. Olen luvannut itselleni tekeväni tämän harjoitustyön pois, olen lahjonut, uhkaillut ja kiristänyt, olen tarttunut toimeen tuhat kertaa ja luovuttanut vieläkin useammin. Tänään olen siivonnut, tiskannut, käynyt ruokakaupassa, tehnyt ruokaa, pessyt vaatteita, pakannut muuttolaatikoita ja juonut lonkeroa ennen kuin sain itseni kuriin ja alas lattialle. Enkä osaa. Alan kohta itkeä. Miksi tämä on näin vaikeaa?

Jalat puutuu.

Töitäkin kohtaan on muodostunut semmoinen raivo-epätoivo-vitutus-itketys -tunnetila, joka hieman hankaloittaa iloista ja ystävällistä asiakaspalvelua. Pahoittelut niille ihmispoloille, jotka joutuvat suotta huonoa palvelua kokemaan, mutta ei ihmislapsi vain jaksa, kun tarpeeksi pitkään kuuntelee sitä valitusta, vaatimista, uhkailua, ahdistelua ja silkkaa vittuilua. Jos tänään ei olisi ollut vapaapäivää, olisin varmasti passittanut asiakkaat ovesta ulos sillä samalla sekunnilla, kun kuuluu ensimmäinenkin kitinä liian kalliista nakkipaketista tai liian vanhasta maidosta. Jos ei kelpaa, menkää muualle. Ja ne pöllijät. Voi saakeli, muutenkin menisi hermo niiden kanssa, mutta sitten menee vapaapäivänään lukemaan tällaisia uutisia ja etenkin sitä kohtaa, että kolmannes myymälävarkauksista on henkilökunnan tekosia. Älkää nyt oikeasti viitsikö. Kyllä mekin likat töissä saataisiin kantaa kaljaa kotiin ihan tosissaan, että saataisiin se kolmanneksen kiintiö täyteen. Työntekijänä myymälävarkaudesta olisi kuitenkin seurauksena potkut, toisin kuin tavan tallaajalla, joka saattaa huonolla tuurilla jonkun sakkolappusen saada, jos siis onnistuu jäämään kiinni kaikkien asiakkaan oikeuksien ja muiden ammottavien porsaanreikien jälkeen. Mutta eipä huolta, sillä ei sakkoja tarvitse maksaa, jos ei ole rahaa, ja kauppaan saa huoletta marssia uudelleen, sillä muu olisi "kohtuutonta". Periaatteessa mikään näistä ei ole minun murheeni, koska olen vain töissä siellä. Voin silti kertoa, että verenpaine nousee ja vitutus vääntää aivoja solmuun, kun yrittää suorittaa työnsä kunnialla ja hoitaa niin kassan, hyllytyksen, takavaraston kuin myymälävartioinninkin ihan vain yksin itsensä kanssa. Ja sitten sisään paukkaa kaikenlaisia munapäitä, joiden mielestä Anttilassa on halvempaa. Argh.

Kolme ja puoli viikkoa. Töitä, harkkatyötä ja muuttoa. Kyllä tästäkin selvitään, varmasti, mutta ärinää on varmasti vielä tiedossa ennen kuin kesä loppuu. Onneksi olkoon teillekin, arvon lukijat. Hah.