Minulla on vaikeuksia ymmärtää asuvani opiskelijakaupungin opiskelijakaupunginosan opiskelijatalossa, kun näin vapun allakin ainoa muiden ihmisten aiheuttama häiriö on se lauantaiaamujen imurointi tuossa kerrosta ylempänä. Ei kahdeksalta aamulla kuulu imuroida. Saakelin friikit.

Käsitykseni elämän epäreiluudesta vahvistui, kun huomasin Atrian vaihtaneen nakkipakettiaan. Nykyään se ei enää sisällä sitä über-ällöä nakkimehua, mutta kas, eivätpä ne nakitkaan maistu enää kovin hyviltä. Tässä pelissä ei voi voittaa.

Juu, mitään ei tapahdu. Pitäisi mennä ulos ihmettelemään tuota auringonpaistetta, mutta sisällä kököttäminen on vaan niin paljon kiinnostavampaa. Eilen näin ekat leskenlehdet, bussin ikkunasta tosin, mutta näinpähän kuitenkin. Iltapäivällä aurinko suostui taipumaan jo hitusen parvekkeen puolelle, jotta tarkenin lukea puolikkaan NYT-liitteestä siinä vain muutamalla lisävaatekerralla varustautuneena. Lupailin joskus itselleni, että kelien parantuessa käyn ottamassa taas tuntumaa siihen kauan kadoksissa olleeseen lenkkipolkuun, mutta enpä nyt tiedä. Polveakin särkee taas, eihän silloin voi urheilla. Ja kun tässä on tätä kaikkea muuta. Lojumista sohvanpohjalla ja Hauskojen kotivideoiden katsomista. Ei pysty nyt muuta. Ei kerta kaikkiaan pysty.