Joillakin määrittelytavoilla ihminen on kai aika huono, jos ei päivän aikana avaa verhoja ollenkaan eikä syö juuri muuta kuin ällömakeaa lakkajäädykettä. Minusta ainakin, mutta minulla onkin kaikenlaisia hassuja käsityksiä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja huonosta. Hyvät ihmiset eivät kai nuku yli puoleenpäivään jatkuvalla syötöllä, tai jos nukkuvatkin, he saavat sitten ilta-aikaan jotain järkevää tehtyä. Minä pystyn ihan helposti olemaan laiskanlötkeä aamusta iltaan, vaikka unta olisi takana 15 tuntia per yö. Huomenna mulla on tosin herätys joskus puoli kuuden tienoilla, joten se kai tasapainottaa tätä kunnollisuustilannettani. Lakkajäädykekin loppui jo. (Hitto, kun se onkin hyvää tavaraa! Äidin ohje, isin poimimat marjat ja itse tunarikokin sotkema soppa. Namsk namsk namsk.)

Tässä iltani ratoksi olen katsellut televisiota. Gilmoren Tytöt alkoi taas, mikä on tietysti riemun paikka, mutta enemmän tahtoisin rupatella tuosta Nelosen uudesta kykyjenetsintäohjelmasta, Talentista. Enpä ole hetkeen nähnyt noin sekopäistä myötähäpeäviritystä kuin tuo. Kimalleverkkareissa kiemurteleva teinipoika, "oman juttunsa" löytänyt tyttöbändi, pöytiä heilutteleva taikuri, pakolliset imitaattorit ja vatsastapuhujat ja kaiken huipuksi tuomarina Timo Koivusalo! Häkellyttävää. Yksiö kävi pieneksi, kun suoritin perinteistä myötähäpeäpoukkoilua pitkin seiniä. Ei tuollaista voi tiiviisti sohvanpohjalta seurata! No, sainpahan vihdoinkin kaivettua eteisen yläkaapista kuraisen sadetakkini huomisaamun maastoutumisharjoituksia varten ja tutkittua jääkaapin vihanneslokeron unohtuneet eliöt biojätepussiin. Vaikuttavinta televisiotuotantoa aikoihin. Niin sunnuntaikamaa, ettei tosikaan.

Mutta muuten. Voi plääh taas. Ei löydy talenttia tästä tuvasta, löytyy vain mökkihöperyyttä ja ahdistusta ja hillitöntä saamattomuutta. Kuka tuuppais tähän mopoon nyt vähän vauhtia? Ärsyttää. Helkkari.