Istuin eilen yöhön asti koneella väsäämässä yhtä koulujuttua, joka pitää olla valmis vasta joskus maaliskuussa. Pelottavaa. Olin vain niin innoissani, kun sain ahaa-elämyksen ja sitten googlettelin laivojen kuvia monta tuntia. Ensi viikolla olisi kaksi tenttiä, niistä en ole niin kovin innostunut. Miten voisi hallita omaa innostustaan? Tahtoisin pystyä kohdistamaan sen aina tilanteen kannalta hyödyllisimpiin kohteisiin, enkä johonkin pilipali-juttuihin jossakin hämärässä tulevaisuudessa.

Ulkona on suuri ja kaamea myrsky eli minun silmin (ikkunan takaa) katsottuna normaali talvinen lumisadepäivä. Säästä puhuminen on kyllä omituisen turhaa, mutta joku sisäänrakennettu pakko siihen minullakin tuntuu olevan. Ärsyynnyn vain, kun kaikki kelit ovat mukamas niin pahoja ja kamalia. Sataa, ei sada, kylmää, kuumaa, ihan onnettomia säätiloja kaikki. Se viime viikkoinen suuri ja kaamea myrsky oli minusta myöskin vähän liioiteltu, ainakin sen perusteella, mitä muistikuvia minulla on ulkona keekoilusta sukkahousuissa ja uusissa bimbokengissäni (Ne olivat muuten ihan kivat. Olin kovasti kauhuissani niistä ja niiden bimboudesta, mutta sain lypsettyä sen verran kohteliaisuuksia että pystyin lähtemään liikenteeseen ja taisin jopa pystyssäkin pysyä. Eikä tullut yhtäkään rakkoa! Halleluja, ehkä kenkävammakiroukseni on lopultakin ohi!). Vähän satoi silloinkin lunta ja oumaigaad, oli se sitten katastrofaalista. Minusta lumisade on kivaa. Suunnittelen nytkin kovasti ulkoilmaan siirtymistä, vaikka kuinka minulla on feikkivapaapäivä ja puolukkapiirakkaa ja kiva sohvannurkka käpertymistä varten ja digiboksilla Myytinmurtajia. Sen kerran, kun tässä maassa sataa lunta, pitää mennä ulos.

Toisaalta, minulla on allani vain tennarit (tahi ne bimbokorot) eikä mitään moottorikäyttöistä suditteluvehjettä. Eivät ne levottomat jalat ole aina sen helpompia hallita kuin peltilehmätkään, mutta tekevätpähän vähän vähemmän tuhoa.

Nyt kun pääsin iltapäivälehtikatsaukseni alkuun, kerrottakoon myös, että minua huvitti kovasti tämän jonkun punatukkakansanedustajan kuva ja ehdoton väite, että eduskunnassa ketään naista ei ole lähennelty millään tavalla. Sirpa nyt näyttää lähinnä siltä, että häntä itseään ei ole juuri lähennelty. En tiennyt, että kokoomuslaisella voi olla noin punainen tukka. Anteeksi, tämä meni nyt vähän tökeröksi, mutta mietinpähän vain.

Lisäksi Iltalehti on raahannut Marco Bjurströmin arvioimaan Lolan ja Martinan kissajoukkioiden seksikkyyttä. Hmm. Tämä oli kyllä tarpeen. Suora lainaus asiantuntijan kriittisestä arviosta: "Huijui... Oijjoi... Voi voi voi!" Muutenkin tämä missitouhu menee yli ymmärrykseni - Suomen kaunein ei siis saa seksitanssia (onko se oma verbinsä?), mutta on silti okei tuhria noita puhtoisia neitoja öljyyn ja likaan. Onpa hurjaa. Minusta finaalissa pitäisi uimapukukierros suorittaa pitkähihaisessa kilpauimariasussa, ettei vain tuon kansallisen instituution imago kärsisi.

Mutta tiedättekö, mistä tietää talven tulleen silloin, kun pällit autoilijat oppivat olemaan yllättymättä vuodenaikaan sopivasta ajokelistä? No tietysti doping-uutisista! Voi, kyllä ovat väsähtäneitä nämäkin pirskeet nykyään. Muistatteko vielä Lahti-kakstuhattaykkösen ja ne mustat lakanat lehdistötilaisuudessa?  Lääkärilaukut Shellillä (vai oliko se Essolla?) ja Myllylän testamentti kansalle. Niissä oli sentään samanhenkistä potkua kuin seksimisseissä ennenvanhaan. Olen tullut vanhaksi ja tylsämieliseksi, kun mikään ei enää sykäytä. Paitsi vähän ehkä se, että Knut on psykopaatti.