Suunnittelin elokuussa meneväni yhdelle valinnaiselle kurssille, joka olisi alkanut tänään kahdeltatoista. Kello kymmenen aikaan olinkin äkkiä aivan varma, että en mä sillä kurssilla mitään tee, määhän oon hyvä jo ennastaan. En sitten mennyt. Tämäkö on sitä henkilökohtaista opintosuunnittelua, jota niin kovasti mainostetaan? Kivaa.

Vähän kyllä harmittaa se, että kurssi olisi ollut suosikkikieltäni saksaa. Vaan saksojahan tulee aina uusia. Tällä uudelleenjärjestelyllä ehdin kotiin syömään Jacky-makupalaa ennen töihin lähtöä ja kutistan viikottaisen koulussaistumistuntini kuuteentoista. Töissä olen tällä viikolla 29 tuntia. Vähän alkaa tuo pää- ja sivutoimen raja hämärtymään.

Jos muuten joku jossakin puuhaa arkeologia-aiheista tai ufot viestittää -meiningillä varustettua elokuvaa, minulla olisi parikin ehdokasta valmistamaan filmiin tarvittavaa mystistä tekstiä sisältävää tarpeistoa. Jokin viime aikoina näkemistäni kalvoistani kelpaisi ihan sellaisenaan muukalaisten hengentuotoksiksi johonkin pienen budjetin seikkailuelokuvaan. Mikä siinä onkin, että opetushenkilöstöön valikoituu aina ne surkeimmalla käsialalla varustetut henkilöt? Kun materiaalin sisältö on jo itsessään täyttä hepreaa, ei se lennokas ulkoasu juurikaan paranna opiskelijarukan mielialaa. Joo, minulla itsellänikin on huono käsiala, olen tiennyt sen jo ala-asteelta lähtien kirjoitettuani a-kirjaimia jokusen sivun ihan vain harjoitukseksi, mutta hyvän tähden, minäkin edes yritän tsempata, jos tuottamani teksti on tarkoitettu jonkun toisenkin henkilön luettavaksi. Saati sitten satapäisen luentosalin. Ärr. Jos jaksaisin, murisisin vielä vähän luennoitsijoiden ja assareiden ja muiden tärkeiden tahojen ajantajusta, mikä muokkautuu sopivasti sen mukaan onko deadline asetettu opiskelijalle vaiko sille toiselle osapuolelle, mutta enpä nyt jaksa. Täytyy säästää voimia illan asiakaspalvelutehtäviä varten.