Nukuin kaksitoista tuntia ja olen taas uusi ihminen. Toivoisin, että tämä kämppäkin olisi uudistunut. En muista, koska olen viimeksi tiskannut tai pyykännyt, blogistahan sekin tietty selviäisi. Sen muistan, että imuri meni rikki joskus kuukausi sitten. Tsup, se sanoi. Ja se siitä.

318472.jpg

Ajattelin lähteä vähän kaupungille kattelemaan, että millaista ostoshelvettiä sinne on pykätty. Sitä ennen kuitenkin askartelen uuden ystäväni kanssa. Isin ystävällisellä avustuksella joulupukki toi minulle nimittäin tuollaisen pienen läpyskän, jonka kyljessä lukee iPod. (Tuon piuhan kanssa vehje on kuitenkin niin päin, että siinä lukee ikäänkuin podi. Loogista.) Minun täytyy kai lopettaa se ystävällismielinen aipodinkantajien morkkaaminen, kun olen nykyään sellainen itse. Tämä minun mallini on niin tolkuttoman pieni ja kevyt, että se menee jo naurettavuuden puolelle, mutta onhan se aika... söpö. Tekniikan ylioppilaalta ei kestänyt kovin montaa tuntia (päivää) oppia käyttämään tuota kuuden nappulan laitetta, mitä nyt iTunes vähän herätti kysymyksiä. Ihan ekaksi se tahtoi tietää soittimeni nimen. Mitä hittoa? Kyllähän minä tapaan rakkaimmille tavaroilleni nimiä antaa, mutta tuolle metallikuoriselle muovinkappaleellekin heti samantien, kun se on paketistaan revitty? Jassoo. Hätäpäissäni kastoin pikkuisen Ilpoksi. Enkä nyt voi minnekään lähteä ilman kullanmuruani. Ilpo on aika kiva. Eilenkin se soitti bussissa The Cranberriesin Promises -piisin kohtaa why can’t you stay here awhile, stay here awhile -kohtaa juuri sillä hetkellä, kun bussi pysähtyi pysäkille tasaamaan aikatauluaan. Haha. Tällaisista tyypeistä minä pidän.

Sain minä muitakin mainioita joululahjoja. Kukallisen vasaran ja hirvenmuotoisia makarooneja, noin pari mainitakseni. Olen kai ollut aika kiltti tänä vuonna. Ja joulupukki on ollut vähän ehkä glögipäissään.

Nyt kai sinne kaupungille. Tuli katsokaas joulukuun alkupuolen palkka tänään, hehe. Huomenna sitä ei enää ole, hehe. Työnteko kannattaa aina, hehe.