Uh, eka kokonainen työviikko takana ja olen ihan uuvuksissa. Tänään aloitin aamuni vielä hammaslääkärin tuolissa, joten vaikutelma on täydellinen. Siksi en osaa nyt tehdä mitään muuta kuin listan asioista, jotka ärsyttää.

• se, että ruokalan astianpalautuslinjalla ihmiset laittavat likaiset lautasensa telineen eturiviin, vaikka takaosa on vielä tyhjä. Tämän seurauksena seuraavat astianpalauttajat joutuvat kurkottamaan astiansa paikoilleen likaisten lautasten ylitse ja saavat siinä sivussa hihansa soossiin. Olen tehnyt tieteellistä tutkimusta aiheesta ja havainnut, että teekkarit eivät harrasta tätä kyseistä törkeyttä juuri koskaan, mutta keskustan yliopistolla lautaset ovat siinä etupellissä kiinni aina. Käyttäkää logiikkaa, ihmiset! Älkää antautuko stereotypioiden valtaan! Mä en haluaisi olla ilkeä, mutta en tiedä, pystynkö käymään tuolla humanistien ja muiden hiippareiden keskellä syömässä koko kesän ajan ellei homma muutu.
• radiojuontajat ja pakkoradio. Bussissa, hammaslääkärissä, työpaikalla kahdeksan tuntia päivässä. Kolmatta päivää keskustelua vinoon menneestä suihkulähteen patsaasta ja puutarhaosio, johon voi soittaa ja kysyä lannoitteista. Onko sosiaalisesti hyväksyttävää kulkea iPodin kuulokkeet korvilla 24/7? Siinä kohtaa kun Vielä on kesää jäljellä palaa ohjelmistoon (ennustan kesäkuun ekaa viikkoa), mun on pakko tunkea piuhat korviin.
• känniset lätkänpelaajat. Hot or not? Jumalauta nyt sentään, lopettakaa. Ne pelaa lätkää, tottakai ne on kännissä. Olisin minäkin, etten vain vahingossakaan havahtuisi siihen surulliseen tosiasiaan, että asun kaukalossa ja jahtaan kumikiekkoa. Ja se pokaali, ei se ole mikään Graalin malja, eikä ketään kiinnosta kuinka monessa osassa se on tai kenen otsan mukaan se on lommolla. Onko sitä pakko kutsua Pojaksi? Tai vielä pahempaa: Kundiksi, kuten Hesarissa luki? Iljettävää.
• Hesarista puheenollen: Helsinki-keskeisyys. Okei, ehkä sen hyväksyn lehdessä, jonka nimessäkin tuo maamme kiistaton maantieteellinen keskipiste mainitaan, mutta on täällä muitakin kylänpahasia. Luin justiinsa Rumbasta keikkamainoksia ja hitto että mua ärsyttää helsinkiläiset kuppilat, jotka eivät mainoksessaan mainitse, että mistä kaupungista on kyse. Kyllähän tärkeimmät kadunnimet on tietysti Monopolista oppinut ja ehkä mä olen kuullut juttuja, että Tavastia ei sijaitse Hämeessä niin kuin sen pitäisi, mutta ihan periaatteesta ärsyttää. (Tähän väliin huomio, että Tavastian mainoksessa Helsinki on mainittu, joten en solvaa nyt heitä. Niitä muita baareja en muista nimeltä, koska olen urpo landelta.) Tiedättekö, eivät ne helsinkiläiset kadunnimet ole mitenkään uniikkeja? Siinä Ultra Bran biisissä, jossa Aleksanterinkadulla oli valoisaa, voitaisiin olla myös Tampereella, Lahdessa tai Oulussa. (No okei, sitten kun ruvetaan puhumaan raitiovaunuista, peli on aika selvä. Mutta ei sitä koskaan tiedä! Ei pidä olettaa!)
• ja lopuksi klassikko: klemmari, se Officen veikeä avustaja. Mä aina ajattelin, että se on vähän semmoinen urbaani legenda, jota on hieman paisuteltu humoristisista syista, kunnes menin tuonne töihin ja tapasin klemmarin. Kill with fire. Ei muuta sanottavaa.