Kela on ihana. Sen sijaan, että ne lähettäisivät mulle surullisen kirjeen opintotuen loppumisesta, viestin otsikko onkin reipas ILMOITUS OPINTOTUEN MAKSAMISESTA ja siinä hienosti eritellään ne 469,80 euroa, jotka sain tänään samoin kuin viime kuun neljäntenä päivänä, siitä kuukausi takaperin ja niin edelleen ja joista olen menneiden 55 tukikuukauden aikana oppinut hyvin tietoiseksi. No kiva kun kertoivat silti, onhan se sinällään varsin kiva saada tuollaisia positiivisia viestejä ihan vanhanaikaisen postinkantajan välityksellä. Vasta kirjeen viimeinen lause paljastaa, että tämä oli sitten viimeinen opintotuki ikinä. Tiemme eroavat nyt, koita pärjäillä. Love, opintotukilautakunta.

Muutenkin kamalasti viimeisiä asioita nyt. Viimeinen luento oli silloin viime viikolla ja olin vähän pettynyt kun sen päätteksi ei kuulunut fanfaareja tai satanut konfettia. Ensi viikolla on viimeiset tentit, toki ne ovat viimeisiä vain sillä oletuksella että pääsen ne ensiyrittämällä läpi, mutta minähän pääsen. Harkkatyötkin alkavat olla aika finaalissa, enää täytyy siistiä parit raapustukset palautuskuntoon ja jotenkin ytimekkäästi päättää yksi liian pitkälle rönsyilemään lähtenyt englannin teksti. Ja sitten: ne on tehty. Ei enää yhtäkään kurssia. Dippatyö ja jotain muita pieniä kommervenkkejä toki vielä, mutta kaikki kurssit ovat ensi viikon jälkeen suoritettu. Olenko ihan sekaisin, kun se tuntuu vähän jopa surulliselta?

Sekä koulun että opintotuen loppuminen (jälkimmäisen ensisijaisesti) tuntuisi varmaan vähän ikävämmältä, ellei mulla olisi niitä töitä. Olen ollut siellä vasta kolme päivää ja ekaan palkkapäiväänkin on vielä matkaa, mutta silti voisin sanoa jo, että on se työelämä ihan kiva. Saan tehdä kivoja juttuja, joilla ainakin mun naiivissa kesäharjoittelijan mielessä tuntuu olevan jotain merkitystäkin, mutta silti voin kellokortin leimattuani unohtaa koko homman ainakin seuraavaan työpäivään asti. Se on aika rentouttavaa, sillä viimeiset kuusi vuotta mun pääni päällä on ollut se sinnikäs musta pilvi, johon ovat kasautuneet kaikki asiat-joita-pitäisi-tehdä-nyt. Onhan niitä tietysti vieläkin (öh, tentit, harkkatyöt, dippatyö, mitäs mä niitä tuossa mainitsinkaan?), mutta hiljalleen ne lipuvat pois. Ja sen jälkeen voin maata kello 16 jälkeen lattialla ilman pienintäkään omatunnon kilkatusta. Ah, en osaa ihan täysin edes kuvitella.

Niin ja sit saan ostaa niitä toimistovaatteita, haha. Viikonloppuna ostin järkevät mustat nahkakengät ja eilen sievän sinikukallisen puseron. Rakennan itsestäni hitaasti mutta varmasti sellaista hillittyä, aikuista täti-ihmistä. No tänään on vapaaopiskelupäivä ja mulla on päälläni kirkkaankeltainen t-paita, jossa on pöllön kuva ja teksti nerds are cool. Kaivoin myös esiin ne viimekesäiset keltaiset tennarit, vaikka niissä onkin reikä molemmassa kengässä. Vähän on pidettävä jostain vanhasta kiinni, vaikka väkisin. Ei mua yksi koulun loppuminen kokonaan aikuistuta, ha.